Uutta verta pelipiireihin

Noin kuukausi sitten aloin leikittelemään idealla Lahden roolipelikerhosta. Meillä oli kiinnostuneiden kanssa kokous, mutta sen jälkeen homma meinasi tyssätä siihen: en saanut aikaiseksi varata meille pelipaikkaa enkä oikein mitään muutakaan. Mutta nyt homma lähti viimein käyntiin, kun pelasimme eilen ensimmäisen koepelin tällä aivan uudella porukalla.

Ideana oli siis lähinnä kokeilla, miten tämän porukan pelityylit sopisivat yhteen. Pelasimme siis Jaakon vetämän WoD-pakettipelin (joka jäi tosin vielä kesken) ja oli muuten aivan uskomattoman hauskaa! Sitä ei uskoisi, miten paljon freesi pelaajaporukka vaikuttaa pelin viihdyttävyyteen, mutta näin se vain on.

Normaalisti meidän peleissämme on lähes pelkästään eläytymispainotteisia pelaajia. Se on mukavaa, mutta nyt kun porukka koostui enemmänkin sääntöpelaajista, asioita oikeasti TAPAHTUI ja peli eteni tosi reippaaseen tahtiin tntumatta kuitenkaan kiirehdityltä. Oma eläytymiseni jäi välillä vähälle huomiolle, mutta peli oli niin mahtava, että en jaksanut murehtia sitä lainkaan. Oli myös mukava nähdä, kuinka eri tavalla hahmoja vo pelata. Tämä kokemus on antanut uutta perspektiiviä myös omaan pelaamiseeni.

Olen nimittäin jo pitkään ajatellut olevani aktiivinen ja hyvä pelaaja, enkä ole oikein tiennyt, miksi pelaaminen siitä huolimatta tuntuu monesti turhauttavan tylsältä ja hitaalta. Nyt älysin, että minähän olen oikeastaan aika hidas ja pohdiskelevainen pelaajana, kun pääsin vertaamaan itseäni uusiin pelaajiin. Myös oma eläytymispelaamiseni painottui aiempaan verrattuna todella paljon. Kaiken kaikkiaan sain tästä lyhyestä, täysin uudella porukalla pelatusta pelistä irti enemmän, kuin yhdestäkään pelaamastamme pelistä moneen, moneen kuukauteen. Ja se on aivan mahtavaa!

Toki oman osansa pelin miellyttävyyteen toi se, että Jaakko oli jaksanut miettiä asioita etukäteen todella huolellisesti, ja peli oli todella toimiva kokonaisuus. Myös hahmot olivat valmiita. Tämä sai meidät miettimään, pitäisikö tälläisiä valmispaketteja, ja ainakin valmiiksi tehtyjä hahmoja, harrastaa enemmänkin, kun ne todella tekevät pelistä kokonaisen kokemuksen.

Loppujen lopuksi roolipelikerhon tulevaisuus näyttää vähän huteralta. En itse ehkä kuitenkaan jaksa ruveta viikottaisiin, pakollisiin pelikertoihin ja kaikkeen siihen vastuuseen jota kerhon vetämine vaatii. Sen sijaan olen kuitenkin innostunut siitä ajatuksesta, että kasaisimme facebookin avulla kaikki Lahtelaiset roolipelaamisesta innostuneet ihmiset yhteen ryhmään, jonka kautta uusia pelikavereita voisi hakea ja omista peleistä ilmoittaa.

Mutta tästä lisää sitten kun asia selviää. Perjantaina jatkuu mun Heimot-kampanja, siitäkin lisää myöhemmin.

Roolipelikerho Lahteen

Noniin.

Mulla on nyt jonkinlainen aktivistikausi varmaan käynnissä, sillä olen nyt alkanut järjestelemään Roolipelikerhon tapaamisia Lahteen. Tällä hetkellä on käynnissa vaihe 1, vastuuhenkilöiden rekryäminen ja toiminnan suunnittelu, ja mä oon ihan täpinöissäni :3

Tarkoitus olisi siis varata tilat esimerkiksi jostain Lahden nuokusta ja järjestää muutaman tunnin (?) mittaisia tapaamisia vaikkapa kerran kahdessa viikossa. Ohjelmaksi olen suunnitellut mm seuraavaa:

-Pintapuolista eri roolipeleihin tutustumista (WoD, Mouse Guard, D&D, Heimot…mitä muuta?)

-Roolipelaamista, ofc

-Pelinjohtaja/hahmonluonti/tarinankerronta/tunnelman luomis-pajoja?

-Erilaisia kortti- ja lautapelejä, jotka ovat roolipelaajille tuttuja (bang!, small world, diplomacy, carcassone, rune wars tms)

-minilarppeja

Kunhan nyt saan kartoitettua kiinnistuneiden määrää, niin pidän kokouksen jossa päätetään kerhon ohjelmarunko, hankitaan tilat ja jaetaan vastuu. Sen jälkeen se olisi vaan ruvettava toimimaan.

Jos jollakulla on kokemusta tällaisesta toiminnasta, niin otan mielelläni vastaan erilaisia vinkkejä, ohjeita ja vaikka valmispelejä aloittelijoille. Tai jos joku asuu Lahdessa, ja on kiinnostunut tulemaan mukaan, niin ota muhun yhteyttä (yhteystiedot löytyy tuolta minä-osiosta). Myös ulkopaikkakuntalaisia roolipeliskenen kuuluisuuksia olisi hauska saada esimerkiksi vieraileviksi pelinjohtajiksi tms.

Tehdään roolipelaamisesta siistiä ja tunnettua!

Pelikulttuurin yhteisöllisyydestä (ja sen puutteesta)

Oman kokemukseni mukaan Suomalainen roolipeli- ja larpkulttuurit ovat hyvin kuppikuntautuneita. Ihmiset pelaavat aina samoissa porukoissa. Peleistä ilmoitetaan aina samoille porukoille. Ja mikä pahinta, jos joku kysyy larppaajalta tämän harrastuksista, hän vaikenee tai valehtelee: ”no mä tykkään tarinoista ja silleen….”

Aloitettakoon jämähtäneillä pelipiireillä. Aikoinaan larp.fi:n larppikalenteri oli vielä järkevä tapa ilmoittaa omista peleistään netissä. Nykyään sitä ei käytä kukaan. Roolipeleille tuskin edes on mitään vastaavaa Suomen kattavaa listausta (tai jos on, olen onnistunut ohittamaan sen). Niillekkin löytyy toki pieniä yhteisöjä, mutta ne eivät poista sisäsiittoisuus-ongelmaa. Toki on olemassa Ropecon, jonka aikana ihmiset pääsevät kokeilemaan uusien ihmisten kanssa pelaamista, mutta siihenpä se usein jää. Ei siis ihmekkään, että roolipelaajat saavat kummallisen kaappinörtin maineen: sellaisia me nimittäin vähän olemme.

Minusta olisi hienoa saada aktiivisia roolipeliyhdistyksiä toimimaan ympri Suomea. Eikä sillä tavalla aktiivisia, että ”joo kyllä me pelataan joka kuukausi”, vaan oikeasti aktiivisia skenen kehittäjiä, jotka pyrkisivät levittämään tätä oikeasti todella hienoa harrastusta, kokoamaan ihmisiä yhteen ja vähentämään ennakkoluuloja larppaajia ja roolipelaajia kohtaan. Moni etenkin harrastelijoiden perustama yhdistys kaatuu epäaktiivisuuteen ja haluttomuuteen olla esillä. Harrastusta mainostetaan vain niille ihmisille, jotka siihen ovat jo tutustuneet. Uusien harrastajien saaminen mukaan on liian hankalaa, että kukaan jaksaisi panostaa siihen. Ei sinänsä mikään ihme, sillä onhan kaikilla toki muutakin tekemistä kuin höyrytä omasta yhdistyksestään, mutta jos larppaaminen ja roolipelaaminen halutaan joskus saada hyväksyttäviksi harrastuksiksi, on asian eteen tehtävä töitä! Tulevana nuoriso-ohjaajana toivon saavani mukaan mahdollisimman monia.

Meidän pitäisi myös lopettaa harrastuksemme häpeily ja sen piilottelu. Moni on kokenut kiusausta harrastuksistaan yläaste- ja lukioiässä, ja pelkää ehkä sen takia tulla ulos nörttikaapistaan myös aikuisena. Se pelko pitää selättää! Olen itse opiskellut Lahden Ammattikorkeakoulussa ja Koulutuskeskus Salpauksessa (amis), ja molemmissa olen julistanut heti alkuun olevani larppaaja. Voisi kuvitella, että minut lokeroitaisiin hullujen ja kummallisten koululaisten joukkoon, ja että ainoat ystäväni olisivat muita nörttejä. Mutta ei! Aikuiset ihmiset osaavat suhtautua harrastuksiin hyvin aikuisesti. Moni on tullut ihan oikeasti kiinnostuneena kyselemään, että miten larppaus eroaa siitä Pasilan sketsistä ja mitä eroa on roolipelaamisella, boffauksella ja cossaamisella. Näihin kysymyksiin ei saa suuttua. Sen jälkeen, kun olen selvittänyt faktat muutamaan kertaan, ovat ihmiset täysin okei kiinnostuksen kohteideni kanssa. En ole kertaakaan kokenut olevani syrjitty sen takia, että harrastaisin vääriä asioita. Tottakai siitä heitetään joskus vitsiä, ihan niinkuin kaikista muistakin harrastuksista. Stereotypioita on kaikista ihmisluokista: urheilijat on tyhmiä, taiteilijat on juoppoja, insinöörit on tiukkapipoja ja kaikilla luonnonuskovaisilla on perinnepuku ja valkoinen parta. Se, mitä tämä harrastus siis selvitäkseen ja levitäkseen todella vaatii, on se että me nörtit alamme kasvattaa itsellemme pallit ja tulemme ulos kaapeistamme. Joo, ihmiset saattavat hämmästellä sitä vähän aikaa, mutta ei hätää. Me emme ole niin mielenkiintoisia, että kukaan jaksaisi ihmetellä kovin pitkään.

Mielipiteeni saattaa kuulostaa julmalta, joten toivottavasti kukaan ei siitä nyt ihan hirveästi loukaantunut. Se on kuitenkin totuus, että jos kaikki larppaajat häpeävät itseään ja toisiaan, ei kukaan tule koskaan kunnioittamaan sitä lajia oikeana harrastuksena. Näihin piireihin eksyvät usein ne ihmiset, jotka ovat jo valmiiksi vähän ujoja, kiusattuja ja kokevat itsensä erilaisiksi. Itsesäälissä kieriminen ei kuitenkaan auta asiaa, anteeksi nyt vaan.

 

Tämä oli turhautumiskirjoitus, myönnän sen. Mutta jos joku otti tästä nokkiinsa, niin silloin hän todennäköisesti kuuluu siihen joukkoon jota kritisoin.

Jumissa.

Heimot-ropen jatkoa olisi tiedossa varmaan parin viikon sisään ja mä en tiedä mitä teen sen kanssa.

Ehkä olen vähän turhankin kriittinen, mutta tällä hetkellä päällimmäinen fiilikseni on se, että viime pelikerta meni aivan penkin alle (vaikka se ei ole totta) enkä enää ikinä voi saada pelistä sellaista kuin olisin halunnut. Myönnän, että stressaamiseni on hieman liioiteltua, mutta pääni lyö silti aivan tyhjää. Ja kun minä stressaan jostain, niin stressaan siitä sitten niin saatanasti että se on jo vähän naurettavaa.

Onneksi poikaystäväni Jaakko lupautui kuitenkin auttamaan minua, ja miettimään miten tilanne voisi seuraavalla pelikerralla edetä. Mulla on paljon materiaalia pelaajien toiveista konventiokyselyn ansiosta ja myös tilanne, johon rope jäi, on hyvin avoin ja mahdollisuuksia täynnä. Yritän nyt sysätä sivuun tämän valtaisan alemmuuskompleksi-fiiliksen ja rakentaa pelille jatkoa. Saattaa kuitenkin olla, ettei tämä peli välttämättä jatku kampanjaksi asti, jos tympääntymiseni siihen jatkuu vielä seuraavan pelikerran jälkeen.

Tämän asian pohtiminen on kuitenkin saanut minut tajuamaan, mitkä minun suurimmat ongelmani pelinjohtajana ovat. Ensinnäkin, haluan olla täydellinen heti. En kestä sitä, että pitkän suunnittelun ja miettimisen jälkeen asiat eivät menekkään niinkuin olisin halunnut, ja että en osannut luoda pelin tunnelmasta ja fiiliksestä oikenlaista. Tämä niinsanottu epäonnistuminen taas saa minut turhautumaan ja kyllästymään.Toinen ongelmani on se, että olen liian ujo. Ajattelen automaattisesti kaikkien ideoideni olevan huonoja ja käytettyjä: improvisointi on todella hankalaa, kun yrittää kokoajan ensinnäkin miellyttää kaikkia ja toiseksi ylittää itsensä (eli esimerkiksi tehdä jokaisesta paikasta, hahmosta ja tilanteesta täydellisen ja persoonallisen). Tiedän, että jotkut pelaajistani ovat tarkkoja realistisuudesta, joten yritän jatkuvasti miettiä pääni puhki, kuinka vaikuttaisin fiksummalta ja sivistyneemmältä kuin oikeasti olen.

Nyt kuitenkin tiedostan olevani hiukan turhan perfektionisti ja paranoid tämän pelin suhteen, joten ensi pelikerta sujuu ehkä jo paremmin. Nyt kun vielä saisin hiottua ensi pelikerralle jotain juonentynkää Jaakon kanssa, niin hyvä tästä tulee!

Uutta kokeilemaan

Nyt kun olen päässyt taas kunnolla roolipelaamisen makuun, haluaisin kovasti kokeilla kaikkea. Aloitin juuri opintoni NuVa-linjalla Salpauksessa, ja tutustuin heti muutamaan potentiaaliseen pelikaveriin. Haluaisin myös kokeilla jotain roolipeli-iltojen kaltaista jossain vaiheessa, kunhan kokemusta on ensin ehtinyt kertyä vähän enemmän. Kaikista eniten haluaisin kuitenkin vain kokeilla erilaisia pelejä, erilaisia pelityylejä, tunnelmia, hahmoja, tilanteita ja tapahtumia, koska meidän porukoiden pelityyli ja tarinat on aina tosi samankaltaisia. Heimot on aivan mahtava kirja – se vain on todella pitkälle juuri sitä, mitä me ollaan aina ennenkin pelattu.

Aion siis kerätä listaa peli-ideoista, joita haluan vielä vetää tai pelata. Osa on hyvin kesken, osa vähän pidemmälle mietittyjä. Osa perustuu systeemiin ja osa ideaan. Ehdotuksia ja jalotus-ideoita otetaan vastaan.

1.Psykoterapia (http://www.1km1kt.net/rpg/psykhotherapy-the-dark-mind)

Psykoterapia on Antti Laxin kirjoittama lyhyt kauhuroolipeli, jossa pelataan mielisairaalan asukeilla. Erikoista tässä pelissä on se, että tämän sairaalan hoitoihin kuuluu ns. ”Dark Mind”-menetelmä, jossa potilaat menevät vuorotellen vierailemaan toistensa alitajunnassa. Psykoterapiassa pää-pelinjohtajan lisäksi peliä ohjailee aina myös se pelaaja, jonka hahmon pään sisään dark mindissa mennään. Tästä olisi varmaankin tulossa noin kymmenen kerran kampanja, johon tarvittaisiin neljä tai viisi taitavaa ja asiaan tarpeeksi vakavasti suhtautuvaa pelaajaa, joilla on tarpeeksi mielikuvitusta ja intoa myös johtaa peliä omalta osaltaan.

2. Old World of Darkness (vampire)

Mun tähän asti ehdoton lempikampanja on ollut WoD-peli, jossa me pelataan nuoria suomalaisia, jotka pelin alussa muuttuvat erinäisissä tilanteissa vampyyreiksi. Kliseistä? Ehkä tavallaan. Asian helpottamiseksi voin kertoa, että puolet meidän vampyyreistä on karkeita gangreleita ja esimerkiksi oma hahmoni on rasittava amis-teinijätkä, joka muutettiin vampyyriksi kännäysreissulla, ja vieläpä erään puumamaisen ruotsinmaikan toimesta. Koko sa maailma on niin ihastuttavan, tragikoomisen synkkä ja kurja, ettei sitä voi olla rakastamatta.

Anyway, haluaisin siis vetää vampirea jossain vaiheessa. Todennäköisesti jonkinlaisia lyhyitä pelejä, mutta koska oon pelaajana niin monessa kampanjassa, en haluaisi lukea sääntökirjoja koska en tykkää metapelillisistä spoilereista.

3. Naiset maailmansodissa

Kuten monen näistä muistakin ajatuksista, tämäkin lähti luettuani jotain toista roolipeliblogia. Haluaisin siis pelata peliä, joka alkaisi tilanteesta, jossa nuori nainen asuu kotonaan maaseudulla perheensä kanssa ja kaikki on okei. Sitten kuitenkin koittaa sota, ja tytön on lähdettävä auttamaan maatansa, jätettävä jo vanhat vanhempansa ja nuoremmat sisaruksensa ja kohdattava sodan kauhut. Tämä olisi varmaankin 2 tai max 3 pelaajan yhden kerran pidempi rykäisy.

4. High fantasy

En ole koskaan päässyt oikein kunnolla pelaamaan korkealentoista fantasiaa, sellaista jossa on keijuja ja haltijoita ja örkkejä ja jossa taistelut käydään miekoin, tulipalloin ja loitsukääröin. Niinpä haluaisin kokeilla sitä joskus ihan kunnolla (mutta ei kuitenkaan liian sääntöraskaasti, LoTR oli vähän liian rankkaa mulle :D)

5. Mouse Guard

Tarviiks tästä enempää sanoakkaan. Kirja löytyis, se pitäs vaan lukee ja alottaa pelaamaan. Sarjiksia oon jo lukenut taustatyöksi.

6. Jotain överiä

Jumalia. Henkiä. Kummituksia. Mitä vaan, kunhan se olis tosi överiä ja erilaista. Tää vois olla hyvä tilaisuus kokeilla erilaisia pelimekaniikkoja, kuten useampaa pelinjohtajaa.

7. A Dirty World
Löysin tän kyseisen roolipelikirjan kun selailin muutaman pelikaupan sivuja, ja vaikutti tosi mielenkiintoiselta. Ehkäpä ostan sen joskus kun olen rahakkaampi.

Mutta joo, heimoilla jatketaan nyt aluks ja sit mennään näihin kunhan ehditään.

Heimot: ensimmäinen pelikerta

Ensimmäinen pelisessio on nyt takana. Ihan hyvin meni vaikka ongelmiltkaan ei säästytty; sairastuin viimein mun Sotahuuto-flunssaan, joka teki pelinjohtamisesta vähän vaikeaa. Tässä kuitenkin lyhyt raportti siitä, mikä onnistui ja mikä ei.

Ensin aloitettiin tietenkin viimeistelemällä hahmot, jotka oli luotu aikaisemmalla kerralla. Hiomista oli lähinnä varusteissa, hahmojen välisissä suhteissa ja lähimenneisyyden määrittelemisessä. Samalla myös syötiin ja täyteltiin konventiokyselyitä.

Seuraavana käytiin läpi pelijärjestelmä ja perussäännöt, sillä ne eivät olleet tuttuja muille kuin minulle ja yhdelle pelaajista (joita oli siis viisi.) Kerroin siis ihan perusasioita, kuten mitä noppaa heitetään  ja mitkä asiat vaikuttavat heitoissa onnistumiseen sekä taistelutilanteiden kulun ja aloitushetki-systeemin. Tämän jälkeen pelaajilla oli vielä joitain kysymyksiä hahmoista, maailmasta ja säännöistä, joiden jälkeen oltiin lopulta valmiit aloittamaan.

Peli alkoi siitä, että hahmot olivat juuri palanneet edelliseltä salakuljetuskeikaltaan Verkoston erääseen tukikohtaan, Nexukseen. Alku oli vähän hidasta, mutta sitten hahmojen seuraan saapuu heidän tuttavansa Ruhik, NPC-reeki, joka kertoo että hänellä on heille uusi tehtävä. Hänen vakiomiehistönsä jäsen Fadwa, 40 vuotias nainen, on joku aika sitten lähtenyt soolotehtävälle Asuurien valtapiirille, eikä hänestä ole kuulunut mitään. Oletus on, että hän on joutunut jonkinlaisiin ongelmiin. Hahmot lupautuvat mukaan sopivaa maksua vastaan, ja matka kohti Shalania alkaa. Ruhikin koneella voi hypätä kuitenkin vain noin 10 parsekkia, joten matka kuljetaan Sekrinin kautta Reeki-dynastioiden lävitse.

-Ongelmia tässä vaiheessa peliä: Kuten sanoin, olen huono improvisoimaan. Sen sijaan, että olisin suunnitellut tarkan aloituksen, olin keskittynyt pelin kokonaisjuoneen selvästi ihan liikaa. Minulla oli alussa vaikeuksia saada peli pyörimään, ja esimerkiksi se, että pelaajat olivat juuri tulleet edelliseltä tehtävältään, oli täysin improvisoitua. Kaikilla hahmoilla oli alunperin myös tarkoitus olla jokin henkilökohtainen suhde Fawdaan, jotta heillä olisi rahan lisäksi toinenkin syy lähteä hänen peräänsä, mutta tämä jäi kirjoittamatta. Pieniä juttuja joista selvittiin kyllä, mutta jotka aiheuttu pientä paniikkia ja sähellystä pelin alkuun. Toinen juttu olivat pitkät siirtymät avaruudessa. Hahmot siirtyivät epävakaiden siirtopisteiden välillä, jolloin matkustusaikaa avaruudessa oli vain muutamia päiviä kohteiden välillä, mutta ne hetket olivat silti ehkä hieman tylsiä heti pelin alkuun.

Hahmot pääsivät kuitenkin turvallisesti Sekriniin, jossa vastassa oli maan louhintaan keskittynyt siirtokunta. Planeetan pinnalle ei kuitenkaan menty, sillä siellä toimivat vain työläiset. Sen sijaan alus telakoitui planeetan kiertoradalla pyörineeseen pieneen avaruusasemaan, jossa hahmot kohtasivat lisää reekejä. Pysähtymisen pääasiallinen tarkoitus oli tankata lisää amatiumia ja luoda mahdollisesti suhteita reekeihin päin. Tämä onnistui hyvien neuvottelutaitojen avulla.

-Ongelmia tässä vaiheessa peliä: Olisin tietty voinut älytä etukäteen, että kone pitää tankata :D ja suunnitella sen reekien paikan siinä samalla. Jouduin pitämään pidemmän tauon tässä vaiheessa, kun tarkkaa suunnitelmaa ei ollutkaan. Hupsis. Ilmeisesti sitä ei kuitenkaan sen pahemmin huomattu. Mietin myös, annoinko hahmojen päästä liian helpolla neuvotteluissa, kun mitään ongelmia ei tullutkaan.

No joo. Matkaa jatkettiin eteenpäin tankki täynnä. Seuraavakin siirto onnistui ongelmitta (ehkä turhankin?) ja päästiin Shalaniin. Tämän paikan olin jo suunniteelut valmiiksi, joten alku sujui ihan hyvin. Pientä sekaannusta aiheutui, kun osa pelaajista ei ymmärtänytkään näkemystäni paikan pohjapiirrustuksesta (oltiin myös aika levottomia, joten en aina saanut heti puheenvuoroa enkä flunssaisena jaksanut natsittaa) mutta tämäkin tilanne selvisi kartan ja selkeän kertauksen avulla.

Seuraavana hahmot esittivät paljon kysymyksiä Fadwasta, asuureista, heidän kulttuuristaan, paikan tunnelmasta, paikoista, tietokannoissa olevista tiedoista  ja Verkoston olemassa olevista kontakteista täällä. Siinä vaiheessa olin niin väsynyt ja kipeä, että pistin pelin poikki kesken lauseen puoleksi tunniksi, jotta sain vedettyä buranaa ja nenäsumutetta, ja sain vielä hieronnankin ajatusten selkeyttämiseksi. Se oli hyvä päätös vaikka tunnelma ehkä vähän katkesikin, koska sen jälkeen ajatukset taas juoksi ja sain fiiliksen taas nousemaan. NPC:t oli jälleen mielenkiintoisia ja pelinjohtaminen hauskaa.

Nyt hahmot on kiertäneet Shalanissa etsimässä johtolankoja, ja ovat niitä myös saaneet. Peli loppui siihen, että hahmot seisoivat paikallisen mafian omistaman yökerhon edessä, ja miettivät että mitäköhän seuraavaksi.

-Palautetta pelaajilta ja muuta analyysia: Kaiken kaikkiaan sain hyvää palautetta, kaikki totesivat että hyvin meni ja mielenkiintoiselta vaikuttaa. Erityisesti tuli kiitosta etukäteen mietitystä soittolistasta joka loi hyvin tunnelmaa ja tietokoneelle kerätyistä tunnelmakuvista, joiden avulla kuvailin pelaajille NPC:den ulkonäköä ja kaupunkien tunnelmaa. Improvisaatiossa minulla taas on parantamisen varaa, samoin juonellisesti tärkeiden ja epäolennaisten hahmojen selkeässä erossa (erot saisivat olla vähemmän näkyviä). Minun pitää myös miettiä, pitäisikö hahmoille annettuja tehtäviä vaikeuttaa, kun kaikki tuntuu nyt niin helpolta (samoin mulle kävi siinä Enocissa – kaikki vaikeudet oli liian helppoja). Tunnelman luomiseen pitänee myös perehtyä, ja ensi kerralla olen toivottavasti terve, jotta saan pidettyä pelaajat keskittyneinä.

Ihan hyvin siis kuitenkin meni ja olen tyytyväinen. Jossain vaiheessa luen vielä läpi nuo konventiokyselyt, ja raportoin tuloksista tänne. Seuraavasta pelikerrasta on ihan positiivinen fiilis, sillä nyt minulla on jo kokemusta siitä, missä olen hyvä ja missä en, ja sen lisäksi mulla on noiden kyselyiden tuoma taustamateriaali omien ideoiden tukena.  Jeejee!

 

Pelinjohtamisen alkeita

Huomenna alkaa Heimot-kampanjan pelaaminen. Oman kampanjan suunnittelu on ollut minulle aivan uusi asia, joten muita aloittelevia pelinjohtajia auttaakseni ajattelin koota oman ”to-do”-listani asioiden hoitamisesta.

Säännöt ja maailma
Ensimmäisenä tulee tietysti valita, mitä sääntökirjaa pelissä aikoo käyttää (jos aikoo ollenkaan) ja millaiseen miljööseen tapahtumat tulevat sijoittumaan. Itse valitsin kirjakseni Heimot ja tämä päätös määrittää tulevan pelin säännöt, maailman ja historian. Kirja kannattaa lukea läpi monta kertaa, ensin yksi kokonaisuus kerrallaan ja lopulta kannesta kanteen.

Suunnittelu

Sääntökirjaa lukiessa kannattaa tehdä muistiinpanoja mielenkiintoisista juonikuvioista, roduista, erikoisista säännöistä ja kaikesta muustakin itselleen tärkeästä. Moni kirja jättää myös paljon suuria kysymyksiä auki – esimerkiksi Heimoja lukiessani mietin jatkuvasti, keitä ovat Edeltäjät, mistä sirkat tulevat ja mikä tämän huhutun ”messiaan” rooli voisi olla. Näistä kaikista kannattaa tehdä muistiinpanoja, koska kirjan selaaminen jokaisen yksityiskohdan perässä on todella hidasta. Toisekseen, kannattaa oikeasti tehdä yksi koehahmo jos hahmonluontisäännöt on itselle tuntemattomat. Ja kokeilla vaikka taisteluakin ihan vaan kuivaharjoitteluna, jotta kaikki sujuisi mukavasti sitten tositilanteessa. Tein valmiiksi myös erilaisia taustamateriaaleja siltä varalta, että mielikuvitukseni menisi jumiin peliä vetäessäni: minulla on nyt valmis lista, josta voin tarvittaessa poimia NPC-hahmoja, karttoja ja muuta oleellista. Olen myös suunnitellut etukäteen erilaisia paikkoja, joihin pelaajat voisivat päätyä. Nämä kaikki paikat (ja kaikki pelin NPC:t) ovat kuitenkin sellaisia, että ne voi tarvittaessa siirtää eri paikkoihin, koska pelaajat eivät kuitenkaan tule päätymään sinne minne haluaisin heidän menevän. Näin tarinan kuljettaminen ei kärsi, eivätkä pelaajat kuitenkaan koskaan tule tietämään, että sen baarimikon, jonka he tapasivat Asuurien valtakunnassa, oli alunperin tarkoitus olla Gemitekki.

Pelin päämäärä
Pelin päämäärä oli asia, jota tulin ajatelleeksi vasta luettuani Mythopoeiassa olleen artikkelin asiasta
Määrittelin siis pelilleni tavoitteen. Mitä halusin pelaajille tarjota? Listasin asiat ihan vaan ranskalaisilla viivoilla omiin muistiinpanoihini. Sitten mietin, kuinka näihin tavoitteisiin voisi päästä ja minkälaiset hahmot näihin tavoitteisiin voisivat sopia. Heimoissa on esimerkiksi paljon hienoja muukalaisrotuja, joita halusin pelaajien kohtaavan – niinpä laitoin varmuuden vuoksi yhden sellaisen edustajan tunnetuksi NPC:ksi. Ilmoitin myös kaikille pelaajille, että peli ei tulisi keskittymään taisteluun, koska tappelukohtaukset ovat mielestäni suuremmissa määrin hyvin tylsiä. Näin pelaajat osasivat ja uskalsivat tehdä hahmoja, joiden pääpaino ei ollut fyysisissä ja taistelullisissa ominaisuuksissa. Kielsin myös ryhmän väliset suuret ristiriidat, sillä tarkoituksena on pelata nimenomaan moninpeliä, eikä viittä erillistä yksinpeliä.

Oheismateriaali
Kun minulla on nyt valmiina selkeä ja mukautumiskykyinen suunnitelma, voin keskittyä kaikkeen muuhun. Hahmolaput on tulostettu ja täytetty ja hahmoille on oma kartta johon tehdä merkintöjä. Youtubeen kasasin kuuden tunnin mittaisen soittolistan, jonka voin laittaa taustalle pyörimään pelin ajaksi. Lisäksi minulla on pari erillistä soittolistaa erilaisiin tunnelmiin ja tapahtumiin. Huomenna laitan sitten vaan kynttilöitä palamaan, suitsukkeet tulille, sipsiä kulhoon ja peli voi alkaa :3

Nyt vain odotellaan huomista ja kasaillaan lisää perhosia vatsaan! Wish me luck.

Heimoihin voi tutustua tarkemmin Ironspinen omilla sivuilla.

Eka kerta

Hetki, jota olen pitkään ja sekavin tuntein odottanut, on pian koittava; perjantaina aloitan urani ihan oikeana pelinjohtajana.

Olen roolipelannut jo lähemmäs neljä vuotta, ja sinä aikana olen kokeillut monia erilaisia pelejä. Olen myös aina tavallaan halunnut kokeilla pelinjohtamista, mutta en vain ole uskaltanut tarttua haasteeseen. Jokin aika sitten kokeilin kuitenkin siipiäni vetämällä ENOCin ready-to-play-skenaarion muutamalle kaverilleni. Aikamoista säheltämistähän se oli, mutta tuntuma pelinjohtamiseen jäi. Kaipasin kuitenkin enemmän, ja niin aloitin Heimojen lukemisen.

Nyt tuo kirja on kahlattu läpi, ajatus kampanjasta muhii päässä ja perjantaina on sovittuna ensimmäinen pelisessio. Tietokoneeni on täynnä inspiraatiokuvia, soittolistoja ja muistiinpanoja erilaisista asioista, kuten valmiita NPC-nimiä ja kuvauksia, drinkkejä, baareja, pohjapiirrustuksia ja satunnaisia tapahtumia siltä varalta, että panikoin enkä pystykkään kesken pelin improvisoimaan.

On ollut todella mielenkiinoista perehtyä vähän syvällisemmin pelinjohtamiseen ja roolipelaamiseen yleensäkin. Olen löytänyt monta mielenkiintoista blogia, jotka ovat auttaneet minua pelinjohtajan rooliin pääsemisessä ja kampanjan suunnittelemisessa. Ja koska olen aina pelannut vain tiettyjen porukoiden kanssa, niin muiden ihmisten näkemykset ovat olleet ihan virkistäviä.

Yritän lähestyä tuota tulevaa Heimot-peliä niin, että kokemus olisi kaikille hyvä. Tahdon saada pelaajat kokemaan hienoja asioita ja tekemään päätöksiä, jotka edistävät peliä kaikille mielenkiintoisella tavalla.
Osittain tästä syystä, ja osittain ihan puhtaasta mielenkiinnosta aionkin teettää pelaajilla ennen pelin aloittamista Konventiokyselyn, jotta tiedän mitä peliltä halutaan. Aion myös kertoa pelaajille oman tavoitteeni pelin vetämisessä.

Lisää ajatuksia tästä pelistä ja sen vetämisestä tulee, kunhan saamme pelin käyntiin. Toivotaan parasta, sillä pelaajina on nimittäin lähes pelkästään pelinjohtajina toimineita henkilöitä: paineet on siis aika korkeat