Avainsana-arkisto: roolipelaaminen

Roolipelaaminen nuorisotyön menetelmänä – kommentteja kaivataan!

Me saatiin koulussa tehtäväksi kirjoittaa lehteen joku juttu. Päädyin kirjoittamaan edu-larppaamisesta, ja nyt haluaisin kuulla tekstistä kommentteja ennenkuin lähetän sen nuorisotyö-lehteen. Lähinnä kaipaan palautetta sisällöstä, mutta kirjoitusasua koskevat korjaukset ovat myös tervetulleita.

 

Roolipelaaminen nuorisotyön menetelmänä

 

Roolipelit ja larppaaminen ovat saaneet viimeaikoina nauttia uudesta suosiosta, kun esimerkiksi Palestiina-Suomi piiritypeli Halat Hisar nousivat otsikoihin Helsingin Sanomissa. Samaan aikaan nuorten pelaamisesta ja sen opetuksellisista vaikutuksista käydään keskustelua monissa medioissa, kun nuorten syrjäytyminen on vuoden kuumin puheenaihe.

 

Edu-larppaaminen tai pedagoginen roolipelaaminen ovat Suomessa vielä hyvin vähän tunnettuja aiheita, osittain ehkä harrastuksen huonon maineen takia. Molemmista menetelmistä on kuitenkin paljon kokemusta esimerkiksi Tanskassa, jossa opetussuunnitelma on paljon sallivampi kuin Suomessa.

 

Pedagogisesta liveroolipelaamisesta on olemassa yksi virallinen tutkimus, Jori Pitkäsen pro-gradu tutkielma pedagoginen liveroolipelaaminen historian opetusmetodina (2008). Draaman ja opettamisen yhdistämistä eli draamapedagogiikkaa on tutkittu paljon enemmän, myönteisin tuloksin (mm. Lehto 2005; Polojärvi 2001; Siltala 2004; Healy 2007, Goalen 1996).

 

Roolipelien ideana on luoda hahmo, jonka silmien läpi erilaisia tapahtumia katsotaan. Larpatessa, eli live-roolipelatessa, tätä hahmoa näytellään oikeasti, kun taas pöytäroolipeleissä tarinaa vain kerrotaan sanallisesti. Ennen pelin alkua sovitaan yhdessä pelaajien kanssa, minkälaisessa miljöössä peli tapahtuu, minkälaisia hahmoja pelataan ja minkälaisia sääntöjä pelaamiseen liittyy. Näin varmistetaan, että pelin aikana kaikilla on samanlainen käsitys pelin kulusta ja sen tarkoituksesta. Fantasia tai taisteleminen ei ole millään tapaa pakollinen osa roolipelaamista, vaikka moni ehkä niin luuleekin – peli voi sijoittua vaikkapa 1900-luvun Ruotsiin ja käsitellä viljelijäyhteisön elämää.

 

Edu-larppaus eroaa tavallisesta liveroolipelistä käytännössä siinä, että pelin valmisteluun ja jälkipuintiin on varattava enemmän aikaa. Edu-pelillä on myös aina joku opetuksellinen tavoite. Esimerkiksi koululuokan edu-larp- projekti voisi alkaa yhteisellä keskustelulla siitä, mitä ajatuksia tällainen asia herättää ja miten aihetta halutaan lähestyä. Pelattavan maailman luominen tai siihen tutustuminen voisi olla yksi yhteinen projekti. Kun kaikilla on hahmot, voi ryhmän kanssa tehdä erilaisia eläytymis- ja improvisaatioharjoituksia, jotta itse peliin on sitten helpompi heittäytyä mukaan.

Pelejä on monenlaisia. Jos tarkoituksena on oppia vaikkapa matematiikka, voidaan pelissä esimerkiksi ratkaista rikosta, jonka vihjeet selviävät matematiikan avulla. Joissain peleissä oppilaat ovat ohjanneet avaruusaluksia fysiikan lakeja opiskelemalla, ja maantietoa tulee kerrattua, jos peli sijoittuu toiseen maahan.

Jälkityössä (ja myös ennen peliä!) on tärkeää käydä läpi, että kaikki pelissä tapahtunut oli vain peliä. Mahdolliset konfliktit täytyy purkaa huolellisesti, ja kaikkien kokemuksia on kuultava. Ero todellisuuden ja pelimaailman välillä on oltava kaikille osallistujille selvä koko projektin ajan. Lopussa on hyvä miettiä yhdessä ryhmän kanssa, että mitä tässä oikein opittiin, mitä ajatuksia projekti herätti ja mitä olisi voitu tehdä toisin.

 

Roolipelaaminen on mitä oivallisin keino auttaa nuoria ymmärtämään erilaisia vähemmistöryhmiä, sillä esimerkiksi maahanmuuttajan elämästä saa aivan erilaisen kuvan, kun on kerran joutunut kokeilemaan sitä itse. Pelit ovat myös hyvä keino innostaa nuoria tutustumaan erilaisiin kulttuureihin, ja toisaalta myös perehtyä omiin ajatuksiin eri asioista. Hahmon turvin on myös helppo heittäytyä erilaisiin tilanteisiin ja esiintyä suurtenkin joukkojen edessä, ja tämän takia roolipelaaminen kehittää rohkeutta esiintyä.

 

Suomessa edu-larppeja järjestää muun muassa Otavan Opisto. Gaia – kansojen kokous – roolipeli on myös hyvä esimerkki tämän menetelmän tuomisesta nuorisotyön piiriin. Tarjontaa löytyy kuitenkin vasta hyvin harvasta kaupungista, vaikka kysyntää varmasti löytyisi muualtakin. Ei myöskään tekisi lainkaan pahaa esitellä roolipelauksen konseptia vaikkapa nuorisotaloilla ja kouluissa, jotta menetelmä saataisiin useampien ohjaajien käyttöön. Käytännössä moni on kuitenkin kohdannut roolipelillisiä elementtejä harrastuksissaan ja koulutuksessaan – sana vain on sen verran outo, että se ei vielä ole vakiintunut käytettäväksi.

 

Lähteet

http://www.otavanopisto.fi/nostot/malik-hyltoft-vet%C3%A4%C3%A4-alkuviilun-otavan-pajan-pelipedagogiikkasarjaan

http://www.otavanopisto.fi/nostot/pelioppimisen-kokeilu-innosti-oppimaan-itse

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/20093/pedagogi.pdf?sequence=1

http://www.keks.fi/gaia

http://loki.pelilauta.fi/wordpress/?p=1598

http://loki.pelilauta.fi/wordpress/?p=1193

 

Mainokset
Avainsanat: , , , , , , ,

X-CON

Palasin juuri kotiin X-conista ja olo on aivan mahtava! Ihan älyttömän hyvä tapa kontaktoitua muiden harrastajien kanssa ja jakaa kokemuksia. Osallistujia tapahtumassa oli viitisenkymmentä ja ohjelma jatkui aamu kahdeksasta iltamyöhään asti. Tässä postauksessa jaan vähän niitä asioita, jotka päällimmäisenä jäivät tapahtumasta mieleen.

Ensimmäisenä ohjelmana johon osallistuin oli Another Harry’s bar- larp, jossa pelasin Angelinaa. (Huom, jos et ole kyseistä peliä pelannut, niin edessä on mahdollisia spoilereita) Tykkäsin ihan älyttömästi pelin metatekniikoista, erityisesti teemabiiseistä ja niihin liittyvistä kirjekuorista. Oli tosi siistiä jossain vaiheessa avata ”totuus”-kuori ja älytä, että ei helvetti, enhän minä oikeasti mikään mafioson vaimo ole. Toki kaikki eivät aina huomanneet biisinsä soivan, ja lisäosa-laput olivat vähän sekavia, mutta idea oli mahtava ja se toteutuikin melko hyvin. Itse kävin kuorella kai 5 kertaa, kun osa pääsi sinne vain kerran. Myös monologi-nurkkaus oli hyvä lisä tuollaiseen lyhyeen peliin, ja se lisäsi monesti tunnelmaa omalla hauskalla tavallaan (banaani-monologi!)

Seuraavana aamuna ohjelma alkoi Otavan opiston peliskaban sekä Forge and Illusion-sivuston esittelyllä. Peliskaban idea on yksinkertaisuudessaan se, että siihen osallistuakseen tulee kirjoitta jollain tapaa oppimista edistävä roolipeli tai larp (myös pelkkä synopsis tai idea riittää alkuun) ja lähettää se Otavan opistolle. Jos idea on tarpeeksi hyvä ja se toteutetaan, siitä saa rahaa! Kannattaa siis kokeilla, itse ainakin meinasin.

Forge and Illusion taas on ”roolipelaamisen ympärille rakentuva avoin ympäristö”, jonka tarkoitus on auttaa pelinkirjoittajia, koota roolipelaajia yhteen ja tarjota välineitä pelien tekemiseen ja niiden arkistointiin. Sivustolta löytyy muunmuassa pelikirjasto ja keskustelupalsta, ja sinne ollaan toteuttamassa ns. ”pelinjohtajan pakettia”, johon on suunnitteilla mm. nopean luonnostelun mahdollistava karttatyökalu, interaktiiviset hahmolomakkeet, joukkotaistelusimulaattori ja olentogeneraattori. LIITTYKÄÄ SINNE, minäkin aion tehdä niin. Ois nimittäin todella hienoa, jos suomen roolipeli- ja larp-skene saataisiin jotenkin samoihin kansiin, että voitaisiin vaikka käydä dialogia eri yhdistysten ja harrastajien välillä.

Suurten larppien tuotannosta puhuessa minulle tuli monta kertaa surullisena esimerkkinä mieleen Animepelin pelinjohtokaarti. Ei siinä mielessä, että heidän tapansa tehdä peliä olisi väärä tai huono, vaan siksi, että he ovat niin osuva esimerkki siitä, miten pieni pelinjohtoporukka voikaan kasata harteilleen paljon vastuuta ja kaikenlaista pientä tekemistä. Sama juttu on kyllä kaikissa muissakin Perkeleen larpeissa. Me tehdään asiat vielä todella usein vaikeimman kautta, kun olisi paljon tehokkaampaa ja hermoja säästävämpää nakittaa turhia hommia jollekkin muulle. Samoja ajatuksia herätti myös luento Ruoka larpeissa. Surullisen kuuluisia esimerkkejä löytyy useita, mutta onneksi niistä on aina opittu.

Workshoppaus oli hieno uusi sana, jota ihmettelin hirveästi. Mitä se on? Kuka sitä tekee? Miksi sitä tehdään? Sitten koin suuren valaistumisen ja älysin, että just sitähän me ollaan tehty Animepelissä vuosikausia. Karkeasti sanottuna workshoppaus on jonkinlaista vuorovaikutteista toimintaa hahmon syventämiseksi tai luomiseksi, jossa on osallisena sekä pelinjohtaja että pelaaja. Tekniikoita on kymmeniä erilaisia, osa toiminnallisia ja osa hyvinkin abstrakteja, mutta idea oli tuttu. Hienoa saada sillekkin toiminnalle nimi. Workshop-menetelmiä voi käydä vilkaisemassa vaikka täältä.

Pedagoginen liveroolipelaaminen, eli edularpit oli aihe joka minua kiinnostaa henkilökohtaisesti todella paljon ja jota käytän toivonmukaan vielä joskus omassa työssäni. Larpit ovat hieno tapa oppia uutta ja myös innostua opiskelemaan uutta, mutta ne ovat myös korvaamaton työväline siihen, että asioita oppii näkemään erilaisesta näkökulmasta. Toivottavasti edupelejä nähdään tulaveisuudessa vielä paljon (kirjoittakaa niitä ainakin sinne peliskabaan)

Nordic Larp jäi minulle vielä vähän epäselväksi käsitteeksi. Jos se ei tarkoita pohjoismaista larppausta, niin mitä sitten? Miksi se kulkee sillä nimellä? Ymmärsin, että kyseisen skenen kannattajat kannattavat metatekniikoita, workshoppeja, kokeellisuutta ja pelien läpinäkyvyytta, mutta se, ketkä noita mystisiä Nordic-skeneläisiä sitten ovat tai eivät ole, jäi vähän auki. MaTB on ilmeisesti tosin rantautunut suomeen juurikin Nordic-skenestä, joten ehkä olen ensi sunnuntaina tätä viisaampi.

Pelityylin mukainen kirjoittaminen ei varsinaisesti opettanut mitään uutta, sillä se käsitteli lähinnä kirjoituksen tyyliä ja sen graafista ilmettä, mutta ideoita tästäkin luennosta sai paljon irti. Sama oli Larppien moninaiset rakenteet ja tyylit- luennossa. Mitään varsinaisesti uutta en niistä oppinut, mutta aiheiltaan ne olivat ehdottomasti mielenkiintoisimpia ja siksi mieleenpainuvimpia. Alkoholi larpeissa -luento sai minut älyämään, että kyllä, oikeaa alkoholia voi käyttää pelissä fiksusti ja niin oikeasti tehdään. Sain myös kuulla alkoholi-esanssista, joten ehkäpä seuraavassa Pirunpellossa ei enää tarvitse juoda etikkaa, koska hyi saatana :D

Laskeuma 2077- larp oli hieno kokemus, vaikka ehkä hypetyksen takia odotin jopa enemmänkin. Hieno peli, tiivis tunnelma (tilaa oli alle 1m2/pelaaja) ja mahtavat ääniefektit. Harry’s Barin överiys ja omat tottumukset pelien ylieeppisyydestä jättivät minut kuitenkin kaipaamaan vähän lisää. Hyvä peli kuitenkin, ja hauskaa oli.

 

Kaiken kaikkiaan tapasin todella paljon mahtavia ihmisiä, joihin olen toivottavasti vielä tulevaisuudessakin yhteydessä. Sain uutta inspiraatiota larppaamiseen ja larppien järjestämiseen, ja toivon nyt että kaikki pienet ja suuret larppaajaryhmät (kuten meidän Roolipeliyhdistys Perkunas) ryömisivät ulos koloistaan ja alkaisivat tutustumaan toisiinsa. Kontaktit on hyvä asia, eikä sitä helvetin pyörää ole kaikkien pakko keksiä uudestaan siinä omassa sisäsiittoisessa piirissään.

Ja kyllä ne larppaajat niissä muissakin ryhmissä on ihan ihmisiä kans.

Mut X-CON, olit ihana, nyt on post-con-depression. Ensi vuonna uudestaan!

 

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

Eclipse Phase – ulkoasu ja luettavuus

Nyt kun olen pikkuhiljaa saanut tuon Eclipsen luettua, on aika antaa vähän palautetta siitä, miltä se näin päälleppäin (eli ilman ainoatakaan pelikertaa) vaikuttaa. Jos ette tunne sitä, niin käykää vilkaisemassa pelin kotisivut.

Eclipse Phasessa on siis vajaat viisisataa sivua täyttä asiaa. Luokittelisin kirjan high- ja hard-scifiksi (opin uusia termejä, kyllä!); yhdistelmä, joka on todella mielenkiintoinen ja sopii myös realistisuutta vaativille pelaajille. Mahdollisuudet peliasetelmiin ovat käytännössä rajattomat, sillä ihmismieli on Eclipsen maailmassa opittu lataamaan aivoista virtuaalimuotoon, joka mahdollistaa käytännössä kuolemattomuuden. Pandoran porttien kautta pelimaailma antaa mahdollisuudet mitä kummallismpiin maailmoihin – yhtäkään exoplaneettaa ei ole kirjassa valmiiksi kuvailtu, joten niiden kehittäminen on täysin pelinjohtajasta itsestään kiinni. Geenimanipulaatio kukoistaa, upliftit ja AI:t kulkevat transhumaanien mukana ja, kuten tavallista, maapallo on tuhoutunut ihmisten vastuuttoman käytöksen johdosta. Pelimaailma on synkkä ja erilaisten asetelmien kirjo on laaja.

Ensimmäinen asia, joka on pakko mainita, on se että koko Eclipse Phase- sarja on tehty creatice commons lisenssillä. Ihan mahtavaa! Varsinkin roolipelit, joiden koko idea on luoda tarinoita ja innostaa ihmiset tekemään, on todella hyvä olla creatice commons-lisenssin alla. Niille, jotka eivät tiedä, se siis tarkoittaa että:

”you are free to copy, share, and remix the text and artwork within these books and PDFs (with the exceptions noted below) under the following conditions:
1) You do so only for noncommercial purposes;
2) You attribute Posthuman Studios (see below);
3) You license any derivatives under the same license.”

Koko pelin nettisivut ovatkin sitten täynnä kaikenlaista fanien tekemää kivaa, kuten custom-hahmolappuja, kampanjoita ja lisäsääntöjä. Tämän lisäksi pelien tekijät ovat itsekkin olleet ahkeria, sillä erilaisia virallisia julkaisuja peliin liittyen löytyy lähemmäs parikymmentä.

Sitten kirja itsessään. Olen itse yleensä joko minimalismin tai vaihtoehtoisesti hyvin perinteisen kirjakuvituksen kannalla, joten Eclipsen värikäs, useilla erilaisilla tehosteilla koristeltu ulkoasu ei varsinaisesti miellytä minua. Se, mikä minua sen sijaan miellyttää, on sen järkevyys. Varsinkin kun vertaan sitä edelliseen lemmikkiini Heimoihin, joka monista hienouksistaan huolimatta on aivan järkyttävän huonosti jäsennelty ja äärimmäisen epäselvä, tuntuu Eclipse suorastaan taivaallisen hyvin taitetulta ja organisoidulta. Oikeasti. Sisällysluettelo ja aakkostettu hakemisto, värikoodatut lore/sääntö-osiot, sivujen reunassa kulkevat merkit siitä mitä osiota on milloinkin lukemassa, selkeät väliotsikot ja kaksi kirjanmerkkinauhaa. Pelkästään näiden asioiden ihmettely sai minut innostumaan niin, että melkein unohdin aloittaa lukea itse kirjaa :D Kirjassa on myös erillinen osio tärkeimmille salaisuuksille. Tämän osion alussa on teksti, joka varoittaa edessä olevan vain pelinjohtajien silmille tarkoitettua materiaalia. Eli pelaajat voivat periaatteessa halutessaan lukea koko muun kirjan spoilaantumatta mistään sellaisesta, mitä he eivät ehdottomasti saisi tietää. Cool! Kirjan voi ostaa joko kovakantisena kirjana tai ihan pdf:nä, tai vaihtoehtoisesti voi vain käyttää fanien tekemiä ilmaisversioita, jotka löytyvät myös virallisilta sivuilta täysin laillisesti.

Eclipse Phasen maailmasta en aio ruveta puhumaan sen enempää, jokainen lukekoon siitä itse. Sen verran sanottakoon, että pompin innostuksesta suurinpiirtein jokaisella sivulla, sillä kaikkea on mietitty todella tarkkaan ja syvällisesti. Osapuolia on useita ja niiden suhteet ovat monimutkaiset. Jokaisesta ihmiskunnan asutuskeskuksesta on kuvaukset erikseen. Ainoat tunnetut alienit, joita Eclipsen maailmassa tunnetaan, ovat Factorit: kemiallisilla viesteillä toisilleen kommunikoivat, äärimmäisen kehittyneet limakasat, joihin ihmiskunta on törmännyt hiljattain. Se, mikä tässä maailmassa on mukavaa, on sen järkevyys. Irtonaisia juonenpätkiä on, mutta ei niin paljon ettei niistä pysyisi kärryillä. Vertaan sitä jälleen Heimoihin, jonka miljoonan selittämättömän juonikuvion kanssa olin ihan hätää karsimässä. Ihan kiva, että pelinjohtajalle annetaan vapauksia loren suhteen, mutta Eclipsen tapa tehdä se oli vähän toimivampi. Suurista ja tärkeistä juonikokonaisuuksista annettiin muutama erilainen vaihtoehto, joista pj voi sitten valita mieleisensä.

Hahmonluonti on todella sääntöraskasta, ja se onkin ehkä ainoa asia joka tässä pelissä minua tällä hetkellä ahdistaa. Ensimmäisen koehahmon tekeminen oli täyttä tuskaa. Miksi ihmeessä skilleihin pitää olla käytettävissä 1000 pistettä? Mun matikkapääni ei kestänyt. Laskin on ehdoton oikeita hahmoja luodessa. Saatan myös tehdä custom- hahmolaput, sillä noissa alkuperäisissä on tosi vähän tilaa millekkään.  Kun joskus tulevaisuudessa saan sisäistettyä tuon systeemin niin täytyy varmaan ihan ekana jutella pelaajien kanssa siitä, että mitkä asiat heitä tässä maailmassa kiinnostavat. Mahdollisuuksia kun on niin paljon, etten edes ihan hahmota sitä.

Kaiken kaikkiaan Eclipse Phase vaikuttaa todella asialliselta, huolella tehdyltä ja ihan helvetin siistiltä peliltä. Ei ole mielestäni lainkaan ihme, että se on voittanut parhaan roolipelin tittelin Origins awardissa vuonna 2010, sekä pienempiä palkintoja mm. parhaasta kirjoittamisesta ja kansikuvituksesta.

Kirjan pdf versiota voi katsella täältä ja html versiota täältä.

 

Avainsanat: , , , , ,

Kun roolipelaajat lähtivät risteilylle

Tulipa käytyä Tukholman risteilylla tuossa syyslomaviikon aikana, ja oli kyllä sellanen nörttiristeily että huhhuh! Heti kun päästiin maihin, niin rynnättiin sankoin joukoin Science Fiction Bokhandelniin vanhan kaupungin puolelle, ja vietettiin siellä sitten suurin osa maissaolo ajastamme. Mukaan tarttui high-scifi roolipelikirja ”Eclipse Phase”, johon olen aivan rakastunut, muutamia d10:jä ja Jaakolle löydettiin ”Prince”. Hiplailin pitkään myös Ragnarök-sääntökirjaa (lähinnä siksi että se oli niin tajuttoman kaunis) mutta se jäi vielä hankkimatta. Ehkä vielä joskus saan senkin koristamaan roolipelihyllyäni.

Kun sitten palasimme laivaan, tuli loppuilta vietettyä kirjoja lukien. Yritin kovasti nauttia kauniista ulkoilmasta lukemalla ulkona, mutta tuuli ja iso kirja eivät oikein sovi yhteen. Kaikista eniten hupia herättivät erilaiset vanhat loitsut, joita lueskelimme kaverini ostamasta kirjasta (en muista otsikkoa, mutta se oli joku 1000 historiallista taikaa tms). Onko asuntoosi muuttanut ongelmallinen pikkudemoni? Ei hätää, maalaa huoneidesi katot siniseksi, niin demoni hämmentyy kun ei tiedä, onko se sisällä vai ulkona, jolloin sen on pakko mennä ulos miettimään asiaa.

Oli hyvä risteily, vaikka ei ihan perinteisellä ”ryypätään niin paljon kun pystytään”-kaavalla mennytkään, eikä edes syöty Tukholman mäkkärissä (itseasiassa mentiin brunssille erääseen ihanaan kahvilaan – paras leipä mitä oon ikinä syönyt). Eclipse Phase on noussut uudeksi ehdottomaksi lempikirjakseni, enkä malta odottaa että saan sen sisäistettyä niin hyvin että voin alkaa pelaamaan! Hitto vaan kun haluaisin itsekkin pelata sitä joskus, mutta olen tällä hetkellä ainoa PJ-ehdokas siihen peliin. Ehkä ensi ropeconissa tai jossain vielä löytyy mahdollisuus siihenkin. Kirjoitan siitäkin jossain vaiheessa arvostelua, kunhan saan ensin sen luettua ja pelattua, mutta jo tässä vaiheessa voin ehdottomasti suositella sen hankkimista omaan kirjahyllyyn.

Saan myös pian uuden oman koneen! Olen ollut tietokoneeton nyt ehkä reilun kuukauden, ja se on kamalaa. Oikeasti. Minulla on esimerkiksi pitkä lista kaikkea, mistä haluaisin tännekkin kirjoittaa, mutta tietokoneaikani on niin rajoitettua etten ehdi.
Elävästä kirjastosta en tosin pääse kirjoittamaan, se nimittäin peruuntui liian vähäisen kiinnostuksen takia.

Sitten vielä viimeinen asia: päästiin uutisiin asti tällä roolipelikerhollamme! :D Roolipelitiedotus oli nostanut Lahden roolipelaajaportaalin kehityksen uutisaiheisiinsa. Kiitos siitä Koposen Samille!

http://roolipelit.wordpress.com/2013/11/01/syksyn-uutiskooste/

Avainsanat: , , , ,

Elävään kirjastoon kirjaksi

Koulutuskeksus Salpauksessa on ensi kuussa erään kouluviikon aikana toiminnassa elävä kirjasto, johon voi tällä hetkellä ilmoittauta kirjaksi. Olin sitten eilen hurja, ja ilmoitin itseni sinne lainattavaksi, otsikoksi tulee varmaankin jotain tyyliin ”Larppaajat- metsässä hyppiviä hihhuleita?”

Elävä kirjastohan toimii niin, että kirjastoon tulevat voivat ”lainata” ihmisiä keskustelemaan kanssaan siitä aiheesta, joista nämä lainattavat ovat ilmoittaneet puhuvansa. Aiheina on erilaisia ennakkoluulojen aiheita, kuten etnisiä taustoja, uskontoja, seksuaalisia suuntautumisia, pukeutumistyylejä ja harrastuksia. Ja koska minä aina raivoan siitä, että larppaajia ja roolipelaajia ei arvosteta koska he eivät uskalla puhua itsestään, niin ajattelin sitten että minun on toimittava sanojeni mukaisesti ja mentävä puhumaan asiasta itse.

Nyt toivoisinkin ajatuksia, kokemuksia ja mielipiteitä siitä, mitä tuollaisessa tilanteessa kannattaa tehdä? Tottakai kerron vain sen, mitä oikeasti itse ajattelen, mutta otan mielelläni vastaan kaikennäköisiä näkökulmia. Mietin myös sitä, kannattaako minun viedä mukanani jotain konkreettista, kuten valokuvia, hahmolappuja tai vaikka proppeja. Toisaalta se tekisi asiasta konkreettisempaa, mutta toisaalta taas se saattaa saada minut näyttämään vain hörhöltä – ja sellaista mainetta larppaajat ja roolipelaajat eivät kaipaa enää lainkaan lisää. Tarkoituksena on kuitenkin antaa todenmukainen ja asiallinen kuva siitä, että larppaus voi olla vakavaa ja hyvinkin syvällistä toimintaa, eikä vain keppien heiluttelua metsässä haltijakorvat päässä.

Saa nähdä mitä käy.

Avainsanat: , , , ,

Lahden roolipelikerho

Aloin suunnittelemaan Lahden omaa roolipelikerhoa noin pari kuukautta sitten, ja keräsin kasaan asiasta kiinnostuneita Lahtelaisia. Kävi ilmi, että Lahdessa tosiaan on paljon roolipelaajia – ne ovat vain kaikki kaapeissaan piilossa.

Kokousta pidettiin ja suunnitelmia tehtiin yhdessä kiinnostuneiden kanssa. Säännöllinen kerho olikin siis jo melkein syntymässä, mutta sellaiseksi se ei kuitenkaan koskaan kehittynyt. Ongelmaksi muodostuivat paikka, jonka olisi pitänyt olla kaikkien lähellä, sopivan rauhallinen mutta tarpeeksi iso, sekä aika, jota kellään ei oikein tuntunut olevan tarpeeksi. Ei edes allekirjoittaneella itsellään.

Olisi kuitenkin ollut harmi heittää kaikki se innostus suoraan romukoppaan. Ja tuskin se tulee kellekkään yllätyksenä, että me roolipelaajat olemme joskus hieman vastahakoisia sitoutumaan tiiviisiin aikatauluihin ja pakkoihin.

Niinpä päätin, että ennenkuin roolipelikerhosta voi tulla sen virallisempaa, oli Lahden roolipelaajat saatava tietoisiksi toisistaan. Syntyi Lahden roolipelaajaportaali, facebook-ryhmä, jonka tarkoituksena on saada paikalliset harrastajat puhumaan keskenään, pelaamaan yhdessä ja tutustumaan toisiinsa. Ehkä sitten joskus, jos roolipelikulttuuri Lahdessa vahvistuu ja laajentuu, voidaan alkaa miettiä säännöllisiä tapaamisia ja uuden sukupolven aktiivista mukaanottamista kerhotoiminnan muodossa.

Kaikki asiasta kiinnostuneet voivat liittyä roolipelaajaportaliin Facebookin kautta:

https://www.facebook.com/groups/514143741996659/

Avainsanat: , , , ,

Heimot: toinen pelikerta

Okei, pelissä päästiin eteenpäin ja mä olen yhä hengissä! Mulla oli siis viimeiset muutamat päivät ennen peliä kauhea jumitus päällä, joten esimerkiksi kaikki npc-hahmot olivat täysin suunnittelemattomia vielä pelin alussa. Myös pelin juoni muuttui hyvin radikaalisti noin 10 minuuttia ennen pelin aloittamista, mutta ei se mitään! Onnistuin kuitenkin pitämään asiat kasassa ja ilmeisesti porukalla oli kans kivaa.

Peli alkoi siitä, että kerrattiin viime kerran tapahtumat ja säännöt. Sitten hahmot astuivat sisään mafioson päämajaan, jonka eteen peli viimeksi lopetettiin.

Suurin osa pelistä kului tässä päämajassa tapahtuneeseen juonimiseen ja tiedonhankintaan. Pelaajien päätökset olivat taas sen verran kummallisia, että välillä meinas mennä sormi suuhun, mutta osasin tällä kertaa pitää taukoa jo siinä vaiheessa, kun olin vähän epävarma, enkä odottanut siihen että menen niin lukkoon etten pysty enää toimimaan.

Se asia, jonka nyt tällä kertaa huomasin oli se, että en pistänyt pelaajia heittämään noppaa tarpeeksi usein. Monta kertaa esimerkiksi kerroin pelaajille jotain informaatiota, ja heti sen kertomisen jälkeen tajusin että tässä olisi voitu heittää noppaa. Peli eteni myös melko hitaasti, kun kaikki kohdat roolipelattiin. Sääntöjen hyväksikäyttämisessä on siis vielä vähän opeteltavaa, samoin tarinan eteenpäinviemisessä.

Tunnelma oli melko rento ja humoristinen, joka ei ollut alunperin tarkoitus, mutta toimi loppupeleissä tosi hyvin. Se myös antoi anteeksi tosi paljon omia mokia ja hermostuneisuutta.

Oli myös aika hauska kuulla, että sain tosi monet hahmot kuulostamaan tärkeiltä ja valmiiksi suunnitelluilta, vaikka ne eivät sitä välttämättä olleetkaan. Tähän auttoi mm se, että mulla oli valmiiksi piirrettyjä kuvia siisteistä ihmisistä, joita sitten vain heitin randomisti vaikka baaritiskin tytölle (valmiiksi piirretty hahmo=obiously tärkeä). Toisekseen kierrätin samoja, aikaisemmin nähtyjä hahmoja niin, että ne alkoivat näyttää tärkeämmältä kuin mitä ne oikeasti olivat.

Mutta joo. Jäi tosi hyvä fiilis, kun kaikesta stressistä huolimatta peli meni niin hyvin. Jäi myös sellainen olo, että voin vielä jossain vaiheessa vetää oikeasti vakavaa ja syvällistä peliä.

Kiitos pelaajille, ilman teitä tän pelin vetäminen ei ois ollut samanlaista<3 Ootte ihania.

Avainsanat: , , , ,

Uutta verta pelipiireihin

Noin kuukausi sitten aloin leikittelemään idealla Lahden roolipelikerhosta. Meillä oli kiinnostuneiden kanssa kokous, mutta sen jälkeen homma meinasi tyssätä siihen: en saanut aikaiseksi varata meille pelipaikkaa enkä oikein mitään muutakaan. Mutta nyt homma lähti viimein käyntiin, kun pelasimme eilen ensimmäisen koepelin tällä aivan uudella porukalla.

Ideana oli siis lähinnä kokeilla, miten tämän porukan pelityylit sopisivat yhteen. Pelasimme siis Jaakon vetämän WoD-pakettipelin (joka jäi tosin vielä kesken) ja oli muuten aivan uskomattoman hauskaa! Sitä ei uskoisi, miten paljon freesi pelaajaporukka vaikuttaa pelin viihdyttävyyteen, mutta näin se vain on.

Normaalisti meidän peleissämme on lähes pelkästään eläytymispainotteisia pelaajia. Se on mukavaa, mutta nyt kun porukka koostui enemmänkin sääntöpelaajista, asioita oikeasti TAPAHTUI ja peli eteni tosi reippaaseen tahtiin tntumatta kuitenkaan kiirehdityltä. Oma eläytymiseni jäi välillä vähälle huomiolle, mutta peli oli niin mahtava, että en jaksanut murehtia sitä lainkaan. Oli myös mukava nähdä, kuinka eri tavalla hahmoja vo pelata. Tämä kokemus on antanut uutta perspektiiviä myös omaan pelaamiseeni.

Olen nimittäin jo pitkään ajatellut olevani aktiivinen ja hyvä pelaaja, enkä ole oikein tiennyt, miksi pelaaminen siitä huolimatta tuntuu monesti turhauttavan tylsältä ja hitaalta. Nyt älysin, että minähän olen oikeastaan aika hidas ja pohdiskelevainen pelaajana, kun pääsin vertaamaan itseäni uusiin pelaajiin. Myös oma eläytymispelaamiseni painottui aiempaan verrattuna todella paljon. Kaiken kaikkiaan sain tästä lyhyestä, täysin uudella porukalla pelatusta pelistä irti enemmän, kuin yhdestäkään pelaamastamme pelistä moneen, moneen kuukauteen. Ja se on aivan mahtavaa!

Toki oman osansa pelin miellyttävyyteen toi se, että Jaakko oli jaksanut miettiä asioita etukäteen todella huolellisesti, ja peli oli todella toimiva kokonaisuus. Myös hahmot olivat valmiita. Tämä sai meidät miettimään, pitäisikö tälläisiä valmispaketteja, ja ainakin valmiiksi tehtyjä hahmoja, harrastaa enemmänkin, kun ne todella tekevät pelistä kokonaisen kokemuksen.

Loppujen lopuksi roolipelikerhon tulevaisuus näyttää vähän huteralta. En itse ehkä kuitenkaan jaksa ruveta viikottaisiin, pakollisiin pelikertoihin ja kaikkeen siihen vastuuseen jota kerhon vetämine vaatii. Sen sijaan olen kuitenkin innostunut siitä ajatuksesta, että kasaisimme facebookin avulla kaikki Lahtelaiset roolipelaamisesta innostuneet ihmiset yhteen ryhmään, jonka kautta uusia pelikavereita voisi hakea ja omista peleistä ilmoittaa.

Mutta tästä lisää sitten kun asia selviää. Perjantaina jatkuu mun Heimot-kampanja, siitäkin lisää myöhemmin.

Avainsanat: , , , , , , ,