Aihearkisto: Roolipelaaminen

Oman pelin julkaiseminen

Useista yrityksistäni huolimatta olen jälleen kesälomani ajan työtön. Siinä ehkä kaikista pahinta on se, että tyhjää aikaa on niin paljon – kokonaiset kaksi kuukautta ilman mitään oikeaa tekemistä. Niinpä olen ottanut työllistämisen omiin käsiini, ja päättänyt ruveta työstämään pitkään vireillä ollutta omaa roolipelikirjaa.

Kirjan lore tulee Jaakolta, joka on vuosien ajan kehitellyt omaa fantasiamaailmaansa erään larppisaagan tarpeisiin. Pelisysteemistä taas vastaa samaisen larpin toinen pelinjohtaja. Minun vastuullani on tällä hetkellä itse julkaisu, mahdollisen kirjan taittaminen ja kuvittaminen. Todennäköisesti tarvitsen vielä apuja oman osani suorittamiseen, sillä töitä on paljon, mutta tällä kokoonpanolla lähdetään liikkeelle.

Tämän enempää en projektista vielä osaa sanoa, mutta toivottavasti kesän jälkeen kasassa olisi jonkinnäköinen pelitestattava pläjäys. Päivittelen varmaan projektin edistymistä tässä seuraavien kuukausien aikana, että saan pidettyä itseni inspiroituneena. Wish me luck!

Toivottavasti ei käy näin :D

Mainokset
Avainsanat: , , ,

Roolipelaaminen nuorisotyön menetelmänä – kommentteja kaivataan!

Me saatiin koulussa tehtäväksi kirjoittaa lehteen joku juttu. Päädyin kirjoittamaan edu-larppaamisesta, ja nyt haluaisin kuulla tekstistä kommentteja ennenkuin lähetän sen nuorisotyö-lehteen. Lähinnä kaipaan palautetta sisällöstä, mutta kirjoitusasua koskevat korjaukset ovat myös tervetulleita.

 

Roolipelaaminen nuorisotyön menetelmänä

 

Roolipelit ja larppaaminen ovat saaneet viimeaikoina nauttia uudesta suosiosta, kun esimerkiksi Palestiina-Suomi piiritypeli Halat Hisar nousivat otsikoihin Helsingin Sanomissa. Samaan aikaan nuorten pelaamisesta ja sen opetuksellisista vaikutuksista käydään keskustelua monissa medioissa, kun nuorten syrjäytyminen on vuoden kuumin puheenaihe.

 

Edu-larppaaminen tai pedagoginen roolipelaaminen ovat Suomessa vielä hyvin vähän tunnettuja aiheita, osittain ehkä harrastuksen huonon maineen takia. Molemmista menetelmistä on kuitenkin paljon kokemusta esimerkiksi Tanskassa, jossa opetussuunnitelma on paljon sallivampi kuin Suomessa.

 

Pedagogisesta liveroolipelaamisesta on olemassa yksi virallinen tutkimus, Jori Pitkäsen pro-gradu tutkielma pedagoginen liveroolipelaaminen historian opetusmetodina (2008). Draaman ja opettamisen yhdistämistä eli draamapedagogiikkaa on tutkittu paljon enemmän, myönteisin tuloksin (mm. Lehto 2005; Polojärvi 2001; Siltala 2004; Healy 2007, Goalen 1996).

 

Roolipelien ideana on luoda hahmo, jonka silmien läpi erilaisia tapahtumia katsotaan. Larpatessa, eli live-roolipelatessa, tätä hahmoa näytellään oikeasti, kun taas pöytäroolipeleissä tarinaa vain kerrotaan sanallisesti. Ennen pelin alkua sovitaan yhdessä pelaajien kanssa, minkälaisessa miljöössä peli tapahtuu, minkälaisia hahmoja pelataan ja minkälaisia sääntöjä pelaamiseen liittyy. Näin varmistetaan, että pelin aikana kaikilla on samanlainen käsitys pelin kulusta ja sen tarkoituksesta. Fantasia tai taisteleminen ei ole millään tapaa pakollinen osa roolipelaamista, vaikka moni ehkä niin luuleekin – peli voi sijoittua vaikkapa 1900-luvun Ruotsiin ja käsitellä viljelijäyhteisön elämää.

 

Edu-larppaus eroaa tavallisesta liveroolipelistä käytännössä siinä, että pelin valmisteluun ja jälkipuintiin on varattava enemmän aikaa. Edu-pelillä on myös aina joku opetuksellinen tavoite. Esimerkiksi koululuokan edu-larp- projekti voisi alkaa yhteisellä keskustelulla siitä, mitä ajatuksia tällainen asia herättää ja miten aihetta halutaan lähestyä. Pelattavan maailman luominen tai siihen tutustuminen voisi olla yksi yhteinen projekti. Kun kaikilla on hahmot, voi ryhmän kanssa tehdä erilaisia eläytymis- ja improvisaatioharjoituksia, jotta itse peliin on sitten helpompi heittäytyä mukaan.

Pelejä on monenlaisia. Jos tarkoituksena on oppia vaikkapa matematiikka, voidaan pelissä esimerkiksi ratkaista rikosta, jonka vihjeet selviävät matematiikan avulla. Joissain peleissä oppilaat ovat ohjanneet avaruusaluksia fysiikan lakeja opiskelemalla, ja maantietoa tulee kerrattua, jos peli sijoittuu toiseen maahan.

Jälkityössä (ja myös ennen peliä!) on tärkeää käydä läpi, että kaikki pelissä tapahtunut oli vain peliä. Mahdolliset konfliktit täytyy purkaa huolellisesti, ja kaikkien kokemuksia on kuultava. Ero todellisuuden ja pelimaailman välillä on oltava kaikille osallistujille selvä koko projektin ajan. Lopussa on hyvä miettiä yhdessä ryhmän kanssa, että mitä tässä oikein opittiin, mitä ajatuksia projekti herätti ja mitä olisi voitu tehdä toisin.

 

Roolipelaaminen on mitä oivallisin keino auttaa nuoria ymmärtämään erilaisia vähemmistöryhmiä, sillä esimerkiksi maahanmuuttajan elämästä saa aivan erilaisen kuvan, kun on kerran joutunut kokeilemaan sitä itse. Pelit ovat myös hyvä keino innostaa nuoria tutustumaan erilaisiin kulttuureihin, ja toisaalta myös perehtyä omiin ajatuksiin eri asioista. Hahmon turvin on myös helppo heittäytyä erilaisiin tilanteisiin ja esiintyä suurtenkin joukkojen edessä, ja tämän takia roolipelaaminen kehittää rohkeutta esiintyä.

 

Suomessa edu-larppeja järjestää muun muassa Otavan Opisto. Gaia – kansojen kokous – roolipeli on myös hyvä esimerkki tämän menetelmän tuomisesta nuorisotyön piiriin. Tarjontaa löytyy kuitenkin vasta hyvin harvasta kaupungista, vaikka kysyntää varmasti löytyisi muualtakin. Ei myöskään tekisi lainkaan pahaa esitellä roolipelauksen konseptia vaikkapa nuorisotaloilla ja kouluissa, jotta menetelmä saataisiin useampien ohjaajien käyttöön. Käytännössä moni on kuitenkin kohdannut roolipelillisiä elementtejä harrastuksissaan ja koulutuksessaan – sana vain on sen verran outo, että se ei vielä ole vakiintunut käytettäväksi.

 

Lähteet

http://www.otavanopisto.fi/nostot/malik-hyltoft-vet%C3%A4%C3%A4-alkuviilun-otavan-pajan-pelipedagogiikkasarjaan

http://www.otavanopisto.fi/nostot/pelioppimisen-kokeilu-innosti-oppimaan-itse

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/20093/pedagogi.pdf?sequence=1

http://www.keks.fi/gaia

http://loki.pelilauta.fi/wordpress/?p=1598

http://loki.pelilauta.fi/wordpress/?p=1193

 

Avainsanat: , , , , , , ,

Eclipse Phase – ulkoasu ja luettavuus

Nyt kun olen pikkuhiljaa saanut tuon Eclipsen luettua, on aika antaa vähän palautetta siitä, miltä se näin päälleppäin (eli ilman ainoatakaan pelikertaa) vaikuttaa. Jos ette tunne sitä, niin käykää vilkaisemassa pelin kotisivut.

Eclipse Phasessa on siis vajaat viisisataa sivua täyttä asiaa. Luokittelisin kirjan high- ja hard-scifiksi (opin uusia termejä, kyllä!); yhdistelmä, joka on todella mielenkiintoinen ja sopii myös realistisuutta vaativille pelaajille. Mahdollisuudet peliasetelmiin ovat käytännössä rajattomat, sillä ihmismieli on Eclipsen maailmassa opittu lataamaan aivoista virtuaalimuotoon, joka mahdollistaa käytännössä kuolemattomuuden. Pandoran porttien kautta pelimaailma antaa mahdollisuudet mitä kummallismpiin maailmoihin – yhtäkään exoplaneettaa ei ole kirjassa valmiiksi kuvailtu, joten niiden kehittäminen on täysin pelinjohtajasta itsestään kiinni. Geenimanipulaatio kukoistaa, upliftit ja AI:t kulkevat transhumaanien mukana ja, kuten tavallista, maapallo on tuhoutunut ihmisten vastuuttoman käytöksen johdosta. Pelimaailma on synkkä ja erilaisten asetelmien kirjo on laaja.

Ensimmäinen asia, joka on pakko mainita, on se että koko Eclipse Phase- sarja on tehty creatice commons lisenssillä. Ihan mahtavaa! Varsinkin roolipelit, joiden koko idea on luoda tarinoita ja innostaa ihmiset tekemään, on todella hyvä olla creatice commons-lisenssin alla. Niille, jotka eivät tiedä, se siis tarkoittaa että:

”you are free to copy, share, and remix the text and artwork within these books and PDFs (with the exceptions noted below) under the following conditions:
1) You do so only for noncommercial purposes;
2) You attribute Posthuman Studios (see below);
3) You license any derivatives under the same license.”

Koko pelin nettisivut ovatkin sitten täynnä kaikenlaista fanien tekemää kivaa, kuten custom-hahmolappuja, kampanjoita ja lisäsääntöjä. Tämän lisäksi pelien tekijät ovat itsekkin olleet ahkeria, sillä erilaisia virallisia julkaisuja peliin liittyen löytyy lähemmäs parikymmentä.

Sitten kirja itsessään. Olen itse yleensä joko minimalismin tai vaihtoehtoisesti hyvin perinteisen kirjakuvituksen kannalla, joten Eclipsen värikäs, useilla erilaisilla tehosteilla koristeltu ulkoasu ei varsinaisesti miellytä minua. Se, mikä minua sen sijaan miellyttää, on sen järkevyys. Varsinkin kun vertaan sitä edelliseen lemmikkiini Heimoihin, joka monista hienouksistaan huolimatta on aivan järkyttävän huonosti jäsennelty ja äärimmäisen epäselvä, tuntuu Eclipse suorastaan taivaallisen hyvin taitetulta ja organisoidulta. Oikeasti. Sisällysluettelo ja aakkostettu hakemisto, värikoodatut lore/sääntö-osiot, sivujen reunassa kulkevat merkit siitä mitä osiota on milloinkin lukemassa, selkeät väliotsikot ja kaksi kirjanmerkkinauhaa. Pelkästään näiden asioiden ihmettely sai minut innostumaan niin, että melkein unohdin aloittaa lukea itse kirjaa :D Kirjassa on myös erillinen osio tärkeimmille salaisuuksille. Tämän osion alussa on teksti, joka varoittaa edessä olevan vain pelinjohtajien silmille tarkoitettua materiaalia. Eli pelaajat voivat periaatteessa halutessaan lukea koko muun kirjan spoilaantumatta mistään sellaisesta, mitä he eivät ehdottomasti saisi tietää. Cool! Kirjan voi ostaa joko kovakantisena kirjana tai ihan pdf:nä, tai vaihtoehtoisesti voi vain käyttää fanien tekemiä ilmaisversioita, jotka löytyvät myös virallisilta sivuilta täysin laillisesti.

Eclipse Phasen maailmasta en aio ruveta puhumaan sen enempää, jokainen lukekoon siitä itse. Sen verran sanottakoon, että pompin innostuksesta suurinpiirtein jokaisella sivulla, sillä kaikkea on mietitty todella tarkkaan ja syvällisesti. Osapuolia on useita ja niiden suhteet ovat monimutkaiset. Jokaisesta ihmiskunnan asutuskeskuksesta on kuvaukset erikseen. Ainoat tunnetut alienit, joita Eclipsen maailmassa tunnetaan, ovat Factorit: kemiallisilla viesteillä toisilleen kommunikoivat, äärimmäisen kehittyneet limakasat, joihin ihmiskunta on törmännyt hiljattain. Se, mikä tässä maailmassa on mukavaa, on sen järkevyys. Irtonaisia juonenpätkiä on, mutta ei niin paljon ettei niistä pysyisi kärryillä. Vertaan sitä jälleen Heimoihin, jonka miljoonan selittämättömän juonikuvion kanssa olin ihan hätää karsimässä. Ihan kiva, että pelinjohtajalle annetaan vapauksia loren suhteen, mutta Eclipsen tapa tehdä se oli vähän toimivampi. Suurista ja tärkeistä juonikokonaisuuksista annettiin muutama erilainen vaihtoehto, joista pj voi sitten valita mieleisensä.

Hahmonluonti on todella sääntöraskasta, ja se onkin ehkä ainoa asia joka tässä pelissä minua tällä hetkellä ahdistaa. Ensimmäisen koehahmon tekeminen oli täyttä tuskaa. Miksi ihmeessä skilleihin pitää olla käytettävissä 1000 pistettä? Mun matikkapääni ei kestänyt. Laskin on ehdoton oikeita hahmoja luodessa. Saatan myös tehdä custom- hahmolaput, sillä noissa alkuperäisissä on tosi vähän tilaa millekkään.  Kun joskus tulevaisuudessa saan sisäistettyä tuon systeemin niin täytyy varmaan ihan ekana jutella pelaajien kanssa siitä, että mitkä asiat heitä tässä maailmassa kiinnostavat. Mahdollisuuksia kun on niin paljon, etten edes ihan hahmota sitä.

Kaiken kaikkiaan Eclipse Phase vaikuttaa todella asialliselta, huolella tehdyltä ja ihan helvetin siistiltä peliltä. Ei ole mielestäni lainkaan ihme, että se on voittanut parhaan roolipelin tittelin Origins awardissa vuonna 2010, sekä pienempiä palkintoja mm. parhaasta kirjoittamisesta ja kansikuvituksesta.

Kirjan pdf versiota voi katsella täältä ja html versiota täältä.

 

Avainsanat: , , , , ,

Kun roolipelaajat lähtivät risteilylle

Tulipa käytyä Tukholman risteilylla tuossa syyslomaviikon aikana, ja oli kyllä sellanen nörttiristeily että huhhuh! Heti kun päästiin maihin, niin rynnättiin sankoin joukoin Science Fiction Bokhandelniin vanhan kaupungin puolelle, ja vietettiin siellä sitten suurin osa maissaolo ajastamme. Mukaan tarttui high-scifi roolipelikirja ”Eclipse Phase”, johon olen aivan rakastunut, muutamia d10:jä ja Jaakolle löydettiin ”Prince”. Hiplailin pitkään myös Ragnarök-sääntökirjaa (lähinnä siksi että se oli niin tajuttoman kaunis) mutta se jäi vielä hankkimatta. Ehkä vielä joskus saan senkin koristamaan roolipelihyllyäni.

Kun sitten palasimme laivaan, tuli loppuilta vietettyä kirjoja lukien. Yritin kovasti nauttia kauniista ulkoilmasta lukemalla ulkona, mutta tuuli ja iso kirja eivät oikein sovi yhteen. Kaikista eniten hupia herättivät erilaiset vanhat loitsut, joita lueskelimme kaverini ostamasta kirjasta (en muista otsikkoa, mutta se oli joku 1000 historiallista taikaa tms). Onko asuntoosi muuttanut ongelmallinen pikkudemoni? Ei hätää, maalaa huoneidesi katot siniseksi, niin demoni hämmentyy kun ei tiedä, onko se sisällä vai ulkona, jolloin sen on pakko mennä ulos miettimään asiaa.

Oli hyvä risteily, vaikka ei ihan perinteisellä ”ryypätään niin paljon kun pystytään”-kaavalla mennytkään, eikä edes syöty Tukholman mäkkärissä (itseasiassa mentiin brunssille erääseen ihanaan kahvilaan – paras leipä mitä oon ikinä syönyt). Eclipse Phase on noussut uudeksi ehdottomaksi lempikirjakseni, enkä malta odottaa että saan sen sisäistettyä niin hyvin että voin alkaa pelaamaan! Hitto vaan kun haluaisin itsekkin pelata sitä joskus, mutta olen tällä hetkellä ainoa PJ-ehdokas siihen peliin. Ehkä ensi ropeconissa tai jossain vielä löytyy mahdollisuus siihenkin. Kirjoitan siitäkin jossain vaiheessa arvostelua, kunhan saan ensin sen luettua ja pelattua, mutta jo tässä vaiheessa voin ehdottomasti suositella sen hankkimista omaan kirjahyllyyn.

Saan myös pian uuden oman koneen! Olen ollut tietokoneeton nyt ehkä reilun kuukauden, ja se on kamalaa. Oikeasti. Minulla on esimerkiksi pitkä lista kaikkea, mistä haluaisin tännekkin kirjoittaa, mutta tietokoneaikani on niin rajoitettua etten ehdi.
Elävästä kirjastosta en tosin pääse kirjoittamaan, se nimittäin peruuntui liian vähäisen kiinnostuksen takia.

Sitten vielä viimeinen asia: päästiin uutisiin asti tällä roolipelikerhollamme! :D Roolipelitiedotus oli nostanut Lahden roolipelaajaportaalin kehityksen uutisaiheisiinsa. Kiitos siitä Koposen Samille!

http://roolipelit.wordpress.com/2013/11/01/syksyn-uutiskooste/

Avainsanat: , , , ,

Lahden roolipelikerho

Aloin suunnittelemaan Lahden omaa roolipelikerhoa noin pari kuukautta sitten, ja keräsin kasaan asiasta kiinnostuneita Lahtelaisia. Kävi ilmi, että Lahdessa tosiaan on paljon roolipelaajia – ne ovat vain kaikki kaapeissaan piilossa.

Kokousta pidettiin ja suunnitelmia tehtiin yhdessä kiinnostuneiden kanssa. Säännöllinen kerho olikin siis jo melkein syntymässä, mutta sellaiseksi se ei kuitenkaan koskaan kehittynyt. Ongelmaksi muodostuivat paikka, jonka olisi pitänyt olla kaikkien lähellä, sopivan rauhallinen mutta tarpeeksi iso, sekä aika, jota kellään ei oikein tuntunut olevan tarpeeksi. Ei edes allekirjoittaneella itsellään.

Olisi kuitenkin ollut harmi heittää kaikki se innostus suoraan romukoppaan. Ja tuskin se tulee kellekkään yllätyksenä, että me roolipelaajat olemme joskus hieman vastahakoisia sitoutumaan tiiviisiin aikatauluihin ja pakkoihin.

Niinpä päätin, että ennenkuin roolipelikerhosta voi tulla sen virallisempaa, oli Lahden roolipelaajat saatava tietoisiksi toisistaan. Syntyi Lahden roolipelaajaportaali, facebook-ryhmä, jonka tarkoituksena on saada paikalliset harrastajat puhumaan keskenään, pelaamaan yhdessä ja tutustumaan toisiinsa. Ehkä sitten joskus, jos roolipelikulttuuri Lahdessa vahvistuu ja laajentuu, voidaan alkaa miettiä säännöllisiä tapaamisia ja uuden sukupolven aktiivista mukaanottamista kerhotoiminnan muodossa.

Kaikki asiasta kiinnostuneet voivat liittyä roolipelaajaportaliin Facebookin kautta:

https://www.facebook.com/groups/514143741996659/

Avainsanat: , , , ,

Heimot: toinen pelikerta

Okei, pelissä päästiin eteenpäin ja mä olen yhä hengissä! Mulla oli siis viimeiset muutamat päivät ennen peliä kauhea jumitus päällä, joten esimerkiksi kaikki npc-hahmot olivat täysin suunnittelemattomia vielä pelin alussa. Myös pelin juoni muuttui hyvin radikaalisti noin 10 minuuttia ennen pelin aloittamista, mutta ei se mitään! Onnistuin kuitenkin pitämään asiat kasassa ja ilmeisesti porukalla oli kans kivaa.

Peli alkoi siitä, että kerrattiin viime kerran tapahtumat ja säännöt. Sitten hahmot astuivat sisään mafioson päämajaan, jonka eteen peli viimeksi lopetettiin.

Suurin osa pelistä kului tässä päämajassa tapahtuneeseen juonimiseen ja tiedonhankintaan. Pelaajien päätökset olivat taas sen verran kummallisia, että välillä meinas mennä sormi suuhun, mutta osasin tällä kertaa pitää taukoa jo siinä vaiheessa, kun olin vähän epävarma, enkä odottanut siihen että menen niin lukkoon etten pysty enää toimimaan.

Se asia, jonka nyt tällä kertaa huomasin oli se, että en pistänyt pelaajia heittämään noppaa tarpeeksi usein. Monta kertaa esimerkiksi kerroin pelaajille jotain informaatiota, ja heti sen kertomisen jälkeen tajusin että tässä olisi voitu heittää noppaa. Peli eteni myös melko hitaasti, kun kaikki kohdat roolipelattiin. Sääntöjen hyväksikäyttämisessä on siis vielä vähän opeteltavaa, samoin tarinan eteenpäinviemisessä.

Tunnelma oli melko rento ja humoristinen, joka ei ollut alunperin tarkoitus, mutta toimi loppupeleissä tosi hyvin. Se myös antoi anteeksi tosi paljon omia mokia ja hermostuneisuutta.

Oli myös aika hauska kuulla, että sain tosi monet hahmot kuulostamaan tärkeiltä ja valmiiksi suunnitelluilta, vaikka ne eivät sitä välttämättä olleetkaan. Tähän auttoi mm se, että mulla oli valmiiksi piirrettyjä kuvia siisteistä ihmisistä, joita sitten vain heitin randomisti vaikka baaritiskin tytölle (valmiiksi piirretty hahmo=obiously tärkeä). Toisekseen kierrätin samoja, aikaisemmin nähtyjä hahmoja niin, että ne alkoivat näyttää tärkeämmältä kuin mitä ne oikeasti olivat.

Mutta joo. Jäi tosi hyvä fiilis, kun kaikesta stressistä huolimatta peli meni niin hyvin. Jäi myös sellainen olo, että voin vielä jossain vaiheessa vetää oikeasti vakavaa ja syvällistä peliä.

Kiitos pelaajille, ilman teitä tän pelin vetäminen ei ois ollut samanlaista<3 Ootte ihania.

Avainsanat: , , , ,

Uutta verta pelipiireihin

Noin kuukausi sitten aloin leikittelemään idealla Lahden roolipelikerhosta. Meillä oli kiinnostuneiden kanssa kokous, mutta sen jälkeen homma meinasi tyssätä siihen: en saanut aikaiseksi varata meille pelipaikkaa enkä oikein mitään muutakaan. Mutta nyt homma lähti viimein käyntiin, kun pelasimme eilen ensimmäisen koepelin tällä aivan uudella porukalla.

Ideana oli siis lähinnä kokeilla, miten tämän porukan pelityylit sopisivat yhteen. Pelasimme siis Jaakon vetämän WoD-pakettipelin (joka jäi tosin vielä kesken) ja oli muuten aivan uskomattoman hauskaa! Sitä ei uskoisi, miten paljon freesi pelaajaporukka vaikuttaa pelin viihdyttävyyteen, mutta näin se vain on.

Normaalisti meidän peleissämme on lähes pelkästään eläytymispainotteisia pelaajia. Se on mukavaa, mutta nyt kun porukka koostui enemmänkin sääntöpelaajista, asioita oikeasti TAPAHTUI ja peli eteni tosi reippaaseen tahtiin tntumatta kuitenkaan kiirehdityltä. Oma eläytymiseni jäi välillä vähälle huomiolle, mutta peli oli niin mahtava, että en jaksanut murehtia sitä lainkaan. Oli myös mukava nähdä, kuinka eri tavalla hahmoja vo pelata. Tämä kokemus on antanut uutta perspektiiviä myös omaan pelaamiseeni.

Olen nimittäin jo pitkään ajatellut olevani aktiivinen ja hyvä pelaaja, enkä ole oikein tiennyt, miksi pelaaminen siitä huolimatta tuntuu monesti turhauttavan tylsältä ja hitaalta. Nyt älysin, että minähän olen oikeastaan aika hidas ja pohdiskelevainen pelaajana, kun pääsin vertaamaan itseäni uusiin pelaajiin. Myös oma eläytymispelaamiseni painottui aiempaan verrattuna todella paljon. Kaiken kaikkiaan sain tästä lyhyestä, täysin uudella porukalla pelatusta pelistä irti enemmän, kuin yhdestäkään pelaamastamme pelistä moneen, moneen kuukauteen. Ja se on aivan mahtavaa!

Toki oman osansa pelin miellyttävyyteen toi se, että Jaakko oli jaksanut miettiä asioita etukäteen todella huolellisesti, ja peli oli todella toimiva kokonaisuus. Myös hahmot olivat valmiita. Tämä sai meidät miettimään, pitäisikö tälläisiä valmispaketteja, ja ainakin valmiiksi tehtyjä hahmoja, harrastaa enemmänkin, kun ne todella tekevät pelistä kokonaisen kokemuksen.

Loppujen lopuksi roolipelikerhon tulevaisuus näyttää vähän huteralta. En itse ehkä kuitenkaan jaksa ruveta viikottaisiin, pakollisiin pelikertoihin ja kaikkeen siihen vastuuseen jota kerhon vetämine vaatii. Sen sijaan olen kuitenkin innostunut siitä ajatuksesta, että kasaisimme facebookin avulla kaikki Lahtelaiset roolipelaamisesta innostuneet ihmiset yhteen ryhmään, jonka kautta uusia pelikavereita voisi hakea ja omista peleistä ilmoittaa.

Mutta tästä lisää sitten kun asia selviää. Perjantaina jatkuu mun Heimot-kampanja, siitäkin lisää myöhemmin.

Avainsanat: , , , , , , ,

Roolipelikerho Lahteen

Noniin.

Mulla on nyt jonkinlainen aktivistikausi varmaan käynnissä, sillä olen nyt alkanut järjestelemään Roolipelikerhon tapaamisia Lahteen. Tällä hetkellä on käynnissa vaihe 1, vastuuhenkilöiden rekryäminen ja toiminnan suunnittelu, ja mä oon ihan täpinöissäni :3

Tarkoitus olisi siis varata tilat esimerkiksi jostain Lahden nuokusta ja järjestää muutaman tunnin (?) mittaisia tapaamisia vaikkapa kerran kahdessa viikossa. Ohjelmaksi olen suunnitellut mm seuraavaa:

-Pintapuolista eri roolipeleihin tutustumista (WoD, Mouse Guard, D&D, Heimot…mitä muuta?)

-Roolipelaamista, ofc

-Pelinjohtaja/hahmonluonti/tarinankerronta/tunnelman luomis-pajoja?

-Erilaisia kortti- ja lautapelejä, jotka ovat roolipelaajille tuttuja (bang!, small world, diplomacy, carcassone, rune wars tms)

-minilarppeja

Kunhan nyt saan kartoitettua kiinnistuneiden määrää, niin pidän kokouksen jossa päätetään kerhon ohjelmarunko, hankitaan tilat ja jaetaan vastuu. Sen jälkeen se olisi vaan ruvettava toimimaan.

Jos jollakulla on kokemusta tällaisesta toiminnasta, niin otan mielelläni vastaan erilaisia vinkkejä, ohjeita ja vaikka valmispelejä aloittelijoille. Tai jos joku asuu Lahdessa, ja on kiinnostunut tulemaan mukaan, niin ota muhun yhteyttä (yhteystiedot löytyy tuolta minä-osiosta). Myös ulkopaikkakuntalaisia roolipeliskenen kuuluisuuksia olisi hauska saada esimerkiksi vieraileviksi pelinjohtajiksi tms.

Tehdään roolipelaamisesta siistiä ja tunnettua!

Avainsanat: , , , , , ,

Pelikulttuurin yhteisöllisyydestä (ja sen puutteesta)

Oman kokemukseni mukaan Suomalainen roolipeli- ja larpkulttuurit ovat hyvin kuppikuntautuneita. Ihmiset pelaavat aina samoissa porukoissa. Peleistä ilmoitetaan aina samoille porukoille. Ja mikä pahinta, jos joku kysyy larppaajalta tämän harrastuksista, hän vaikenee tai valehtelee: ”no mä tykkään tarinoista ja silleen….”

Aloitettakoon jämähtäneillä pelipiireillä. Aikoinaan larp.fi:n larppikalenteri oli vielä järkevä tapa ilmoittaa omista peleistään netissä. Nykyään sitä ei käytä kukaan. Roolipeleille tuskin edes on mitään vastaavaa Suomen kattavaa listausta (tai jos on, olen onnistunut ohittamaan sen). Niillekkin löytyy toki pieniä yhteisöjä, mutta ne eivät poista sisäsiittoisuus-ongelmaa. Toki on olemassa Ropecon, jonka aikana ihmiset pääsevät kokeilemaan uusien ihmisten kanssa pelaamista, mutta siihenpä se usein jää. Ei siis ihmekkään, että roolipelaajat saavat kummallisen kaappinörtin maineen: sellaisia me nimittäin vähän olemme.

Minusta olisi hienoa saada aktiivisia roolipeliyhdistyksiä toimimaan ympri Suomea. Eikä sillä tavalla aktiivisia, että ”joo kyllä me pelataan joka kuukausi”, vaan oikeasti aktiivisia skenen kehittäjiä, jotka pyrkisivät levittämään tätä oikeasti todella hienoa harrastusta, kokoamaan ihmisiä yhteen ja vähentämään ennakkoluuloja larppaajia ja roolipelaajia kohtaan. Moni etenkin harrastelijoiden perustama yhdistys kaatuu epäaktiivisuuteen ja haluttomuuteen olla esillä. Harrastusta mainostetaan vain niille ihmisille, jotka siihen ovat jo tutustuneet. Uusien harrastajien saaminen mukaan on liian hankalaa, että kukaan jaksaisi panostaa siihen. Ei sinänsä mikään ihme, sillä onhan kaikilla toki muutakin tekemistä kuin höyrytä omasta yhdistyksestään, mutta jos larppaaminen ja roolipelaaminen halutaan joskus saada hyväksyttäviksi harrastuksiksi, on asian eteen tehtävä töitä! Tulevana nuoriso-ohjaajana toivon saavani mukaan mahdollisimman monia.

Meidän pitäisi myös lopettaa harrastuksemme häpeily ja sen piilottelu. Moni on kokenut kiusausta harrastuksistaan yläaste- ja lukioiässä, ja pelkää ehkä sen takia tulla ulos nörttikaapistaan myös aikuisena. Se pelko pitää selättää! Olen itse opiskellut Lahden Ammattikorkeakoulussa ja Koulutuskeskus Salpauksessa (amis), ja molemmissa olen julistanut heti alkuun olevani larppaaja. Voisi kuvitella, että minut lokeroitaisiin hullujen ja kummallisten koululaisten joukkoon, ja että ainoat ystäväni olisivat muita nörttejä. Mutta ei! Aikuiset ihmiset osaavat suhtautua harrastuksiin hyvin aikuisesti. Moni on tullut ihan oikeasti kiinnostuneena kyselemään, että miten larppaus eroaa siitä Pasilan sketsistä ja mitä eroa on roolipelaamisella, boffauksella ja cossaamisella. Näihin kysymyksiin ei saa suuttua. Sen jälkeen, kun olen selvittänyt faktat muutamaan kertaan, ovat ihmiset täysin okei kiinnostuksen kohteideni kanssa. En ole kertaakaan kokenut olevani syrjitty sen takia, että harrastaisin vääriä asioita. Tottakai siitä heitetään joskus vitsiä, ihan niinkuin kaikista muistakin harrastuksista. Stereotypioita on kaikista ihmisluokista: urheilijat on tyhmiä, taiteilijat on juoppoja, insinöörit on tiukkapipoja ja kaikilla luonnonuskovaisilla on perinnepuku ja valkoinen parta. Se, mitä tämä harrastus siis selvitäkseen ja levitäkseen todella vaatii, on se että me nörtit alamme kasvattaa itsellemme pallit ja tulemme ulos kaapeistamme. Joo, ihmiset saattavat hämmästellä sitä vähän aikaa, mutta ei hätää. Me emme ole niin mielenkiintoisia, että kukaan jaksaisi ihmetellä kovin pitkään.

Mielipiteeni saattaa kuulostaa julmalta, joten toivottavasti kukaan ei siitä nyt ihan hirveästi loukaantunut. Se on kuitenkin totuus, että jos kaikki larppaajat häpeävät itseään ja toisiaan, ei kukaan tule koskaan kunnioittamaan sitä lajia oikeana harrastuksena. Näihin piireihin eksyvät usein ne ihmiset, jotka ovat jo valmiiksi vähän ujoja, kiusattuja ja kokevat itsensä erilaisiksi. Itsesäälissä kieriminen ei kuitenkaan auta asiaa, anteeksi nyt vaan.

 

Tämä oli turhautumiskirjoitus, myönnän sen. Mutta jos joku otti tästä nokkiinsa, niin silloin hän todennäköisesti kuuluu siihen joukkoon jota kritisoin.

Avainsanat: , , , ,

Uutta kokeilemaan

Nyt kun olen päässyt taas kunnolla roolipelaamisen makuun, haluaisin kovasti kokeilla kaikkea. Aloitin juuri opintoni NuVa-linjalla Salpauksessa, ja tutustuin heti muutamaan potentiaaliseen pelikaveriin. Haluaisin myös kokeilla jotain roolipeli-iltojen kaltaista jossain vaiheessa, kunhan kokemusta on ensin ehtinyt kertyä vähän enemmän. Kaikista eniten haluaisin kuitenkin vain kokeilla erilaisia pelejä, erilaisia pelityylejä, tunnelmia, hahmoja, tilanteita ja tapahtumia, koska meidän porukoiden pelityyli ja tarinat on aina tosi samankaltaisia. Heimot on aivan mahtava kirja – se vain on todella pitkälle juuri sitä, mitä me ollaan aina ennenkin pelattu.

Aion siis kerätä listaa peli-ideoista, joita haluan vielä vetää tai pelata. Osa on hyvin kesken, osa vähän pidemmälle mietittyjä. Osa perustuu systeemiin ja osa ideaan. Ehdotuksia ja jalotus-ideoita otetaan vastaan.

1.Psykoterapia (http://www.1km1kt.net/rpg/psykhotherapy-the-dark-mind)

Psykoterapia on Antti Laxin kirjoittama lyhyt kauhuroolipeli, jossa pelataan mielisairaalan asukeilla. Erikoista tässä pelissä on se, että tämän sairaalan hoitoihin kuuluu ns. ”Dark Mind”-menetelmä, jossa potilaat menevät vuorotellen vierailemaan toistensa alitajunnassa. Psykoterapiassa pää-pelinjohtajan lisäksi peliä ohjailee aina myös se pelaaja, jonka hahmon pään sisään dark mindissa mennään. Tästä olisi varmaankin tulossa noin kymmenen kerran kampanja, johon tarvittaisiin neljä tai viisi taitavaa ja asiaan tarpeeksi vakavasti suhtautuvaa pelaajaa, joilla on tarpeeksi mielikuvitusta ja intoa myös johtaa peliä omalta osaltaan.

2. Old World of Darkness (vampire)

Mun tähän asti ehdoton lempikampanja on ollut WoD-peli, jossa me pelataan nuoria suomalaisia, jotka pelin alussa muuttuvat erinäisissä tilanteissa vampyyreiksi. Kliseistä? Ehkä tavallaan. Asian helpottamiseksi voin kertoa, että puolet meidän vampyyreistä on karkeita gangreleita ja esimerkiksi oma hahmoni on rasittava amis-teinijätkä, joka muutettiin vampyyriksi kännäysreissulla, ja vieläpä erään puumamaisen ruotsinmaikan toimesta. Koko sa maailma on niin ihastuttavan, tragikoomisen synkkä ja kurja, ettei sitä voi olla rakastamatta.

Anyway, haluaisin siis vetää vampirea jossain vaiheessa. Todennäköisesti jonkinlaisia lyhyitä pelejä, mutta koska oon pelaajana niin monessa kampanjassa, en haluaisi lukea sääntökirjoja koska en tykkää metapelillisistä spoilereista.

3. Naiset maailmansodissa

Kuten monen näistä muistakin ajatuksista, tämäkin lähti luettuani jotain toista roolipeliblogia. Haluaisin siis pelata peliä, joka alkaisi tilanteesta, jossa nuori nainen asuu kotonaan maaseudulla perheensä kanssa ja kaikki on okei. Sitten kuitenkin koittaa sota, ja tytön on lähdettävä auttamaan maatansa, jätettävä jo vanhat vanhempansa ja nuoremmat sisaruksensa ja kohdattava sodan kauhut. Tämä olisi varmaankin 2 tai max 3 pelaajan yhden kerran pidempi rykäisy.

4. High fantasy

En ole koskaan päässyt oikein kunnolla pelaamaan korkealentoista fantasiaa, sellaista jossa on keijuja ja haltijoita ja örkkejä ja jossa taistelut käydään miekoin, tulipalloin ja loitsukääröin. Niinpä haluaisin kokeilla sitä joskus ihan kunnolla (mutta ei kuitenkaan liian sääntöraskaasti, LoTR oli vähän liian rankkaa mulle :D)

5. Mouse Guard

Tarviiks tästä enempää sanoakkaan. Kirja löytyis, se pitäs vaan lukee ja alottaa pelaamaan. Sarjiksia oon jo lukenut taustatyöksi.

6. Jotain överiä

Jumalia. Henkiä. Kummituksia. Mitä vaan, kunhan se olis tosi överiä ja erilaista. Tää vois olla hyvä tilaisuus kokeilla erilaisia pelimekaniikkoja, kuten useampaa pelinjohtajaa.

7. A Dirty World
Löysin tän kyseisen roolipelikirjan kun selailin muutaman pelikaupan sivuja, ja vaikutti tosi mielenkiintoiselta. Ehkäpä ostan sen joskus kun olen rahakkaampi.

Mutta joo, heimoilla jatketaan nyt aluks ja sit mennään näihin kunhan ehditään.

Avainsanat: , , ,