Avainsana-arkisto: roolipelit

Oman pelin julkaiseminen

Useista yrityksistäni huolimatta olen jälleen kesälomani ajan työtön. Siinä ehkä kaikista pahinta on se, että tyhjää aikaa on niin paljon – kokonaiset kaksi kuukautta ilman mitään oikeaa tekemistä. Niinpä olen ottanut työllistämisen omiin käsiini, ja päättänyt ruveta työstämään pitkään vireillä ollutta omaa roolipelikirjaa.

Kirjan lore tulee Jaakolta, joka on vuosien ajan kehitellyt omaa fantasiamaailmaansa erään larppisaagan tarpeisiin. Pelisysteemistä taas vastaa samaisen larpin toinen pelinjohtaja. Minun vastuullani on tällä hetkellä itse julkaisu, mahdollisen kirjan taittaminen ja kuvittaminen. Todennäköisesti tarvitsen vielä apuja oman osani suorittamiseen, sillä töitä on paljon, mutta tällä kokoonpanolla lähdetään liikkeelle.

Tämän enempää en projektista vielä osaa sanoa, mutta toivottavasti kesän jälkeen kasassa olisi jonkinnäköinen pelitestattava pläjäys. Päivittelen varmaan projektin edistymistä tässä seuraavien kuukausien aikana, että saan pidettyä itseni inspiroituneena. Wish me luck!

Toivottavasti ei käy näin :D

Mainokset
Avainsanat: , , ,

X-CON

Palasin juuri kotiin X-conista ja olo on aivan mahtava! Ihan älyttömän hyvä tapa kontaktoitua muiden harrastajien kanssa ja jakaa kokemuksia. Osallistujia tapahtumassa oli viitisenkymmentä ja ohjelma jatkui aamu kahdeksasta iltamyöhään asti. Tässä postauksessa jaan vähän niitä asioita, jotka päällimmäisenä jäivät tapahtumasta mieleen.

Ensimmäisenä ohjelmana johon osallistuin oli Another Harry’s bar- larp, jossa pelasin Angelinaa. (Huom, jos et ole kyseistä peliä pelannut, niin edessä on mahdollisia spoilereita) Tykkäsin ihan älyttömästi pelin metatekniikoista, erityisesti teemabiiseistä ja niihin liittyvistä kirjekuorista. Oli tosi siistiä jossain vaiheessa avata ”totuus”-kuori ja älytä, että ei helvetti, enhän minä oikeasti mikään mafioson vaimo ole. Toki kaikki eivät aina huomanneet biisinsä soivan, ja lisäosa-laput olivat vähän sekavia, mutta idea oli mahtava ja se toteutuikin melko hyvin. Itse kävin kuorella kai 5 kertaa, kun osa pääsi sinne vain kerran. Myös monologi-nurkkaus oli hyvä lisä tuollaiseen lyhyeen peliin, ja se lisäsi monesti tunnelmaa omalla hauskalla tavallaan (banaani-monologi!)

Seuraavana aamuna ohjelma alkoi Otavan opiston peliskaban sekä Forge and Illusion-sivuston esittelyllä. Peliskaban idea on yksinkertaisuudessaan se, että siihen osallistuakseen tulee kirjoitta jollain tapaa oppimista edistävä roolipeli tai larp (myös pelkkä synopsis tai idea riittää alkuun) ja lähettää se Otavan opistolle. Jos idea on tarpeeksi hyvä ja se toteutetaan, siitä saa rahaa! Kannattaa siis kokeilla, itse ainakin meinasin.

Forge and Illusion taas on ”roolipelaamisen ympärille rakentuva avoin ympäristö”, jonka tarkoitus on auttaa pelinkirjoittajia, koota roolipelaajia yhteen ja tarjota välineitä pelien tekemiseen ja niiden arkistointiin. Sivustolta löytyy muunmuassa pelikirjasto ja keskustelupalsta, ja sinne ollaan toteuttamassa ns. ”pelinjohtajan pakettia”, johon on suunnitteilla mm. nopean luonnostelun mahdollistava karttatyökalu, interaktiiviset hahmolomakkeet, joukkotaistelusimulaattori ja olentogeneraattori. LIITTYKÄÄ SINNE, minäkin aion tehdä niin. Ois nimittäin todella hienoa, jos suomen roolipeli- ja larp-skene saataisiin jotenkin samoihin kansiin, että voitaisiin vaikka käydä dialogia eri yhdistysten ja harrastajien välillä.

Suurten larppien tuotannosta puhuessa minulle tuli monta kertaa surullisena esimerkkinä mieleen Animepelin pelinjohtokaarti. Ei siinä mielessä, että heidän tapansa tehdä peliä olisi väärä tai huono, vaan siksi, että he ovat niin osuva esimerkki siitä, miten pieni pelinjohtoporukka voikaan kasata harteilleen paljon vastuuta ja kaikenlaista pientä tekemistä. Sama juttu on kyllä kaikissa muissakin Perkeleen larpeissa. Me tehdään asiat vielä todella usein vaikeimman kautta, kun olisi paljon tehokkaampaa ja hermoja säästävämpää nakittaa turhia hommia jollekkin muulle. Samoja ajatuksia herätti myös luento Ruoka larpeissa. Surullisen kuuluisia esimerkkejä löytyy useita, mutta onneksi niistä on aina opittu.

Workshoppaus oli hieno uusi sana, jota ihmettelin hirveästi. Mitä se on? Kuka sitä tekee? Miksi sitä tehdään? Sitten koin suuren valaistumisen ja älysin, että just sitähän me ollaan tehty Animepelissä vuosikausia. Karkeasti sanottuna workshoppaus on jonkinlaista vuorovaikutteista toimintaa hahmon syventämiseksi tai luomiseksi, jossa on osallisena sekä pelinjohtaja että pelaaja. Tekniikoita on kymmeniä erilaisia, osa toiminnallisia ja osa hyvinkin abstrakteja, mutta idea oli tuttu. Hienoa saada sillekkin toiminnalle nimi. Workshop-menetelmiä voi käydä vilkaisemassa vaikka täältä.

Pedagoginen liveroolipelaaminen, eli edularpit oli aihe joka minua kiinnostaa henkilökohtaisesti todella paljon ja jota käytän toivonmukaan vielä joskus omassa työssäni. Larpit ovat hieno tapa oppia uutta ja myös innostua opiskelemaan uutta, mutta ne ovat myös korvaamaton työväline siihen, että asioita oppii näkemään erilaisesta näkökulmasta. Toivottavasti edupelejä nähdään tulaveisuudessa vielä paljon (kirjoittakaa niitä ainakin sinne peliskabaan)

Nordic Larp jäi minulle vielä vähän epäselväksi käsitteeksi. Jos se ei tarkoita pohjoismaista larppausta, niin mitä sitten? Miksi se kulkee sillä nimellä? Ymmärsin, että kyseisen skenen kannattajat kannattavat metatekniikoita, workshoppeja, kokeellisuutta ja pelien läpinäkyvyytta, mutta se, ketkä noita mystisiä Nordic-skeneläisiä sitten ovat tai eivät ole, jäi vähän auki. MaTB on ilmeisesti tosin rantautunut suomeen juurikin Nordic-skenestä, joten ehkä olen ensi sunnuntaina tätä viisaampi.

Pelityylin mukainen kirjoittaminen ei varsinaisesti opettanut mitään uutta, sillä se käsitteli lähinnä kirjoituksen tyyliä ja sen graafista ilmettä, mutta ideoita tästäkin luennosta sai paljon irti. Sama oli Larppien moninaiset rakenteet ja tyylit- luennossa. Mitään varsinaisesti uutta en niistä oppinut, mutta aiheiltaan ne olivat ehdottomasti mielenkiintoisimpia ja siksi mieleenpainuvimpia. Alkoholi larpeissa -luento sai minut älyämään, että kyllä, oikeaa alkoholia voi käyttää pelissä fiksusti ja niin oikeasti tehdään. Sain myös kuulla alkoholi-esanssista, joten ehkäpä seuraavassa Pirunpellossa ei enää tarvitse juoda etikkaa, koska hyi saatana :D

Laskeuma 2077- larp oli hieno kokemus, vaikka ehkä hypetyksen takia odotin jopa enemmänkin. Hieno peli, tiivis tunnelma (tilaa oli alle 1m2/pelaaja) ja mahtavat ääniefektit. Harry’s Barin överiys ja omat tottumukset pelien ylieeppisyydestä jättivät minut kuitenkin kaipaamaan vähän lisää. Hyvä peli kuitenkin, ja hauskaa oli.

 

Kaiken kaikkiaan tapasin todella paljon mahtavia ihmisiä, joihin olen toivottavasti vielä tulevaisuudessakin yhteydessä. Sain uutta inspiraatiota larppaamiseen ja larppien järjestämiseen, ja toivon nyt että kaikki pienet ja suuret larppaajaryhmät (kuten meidän Roolipeliyhdistys Perkunas) ryömisivät ulos koloistaan ja alkaisivat tutustumaan toisiinsa. Kontaktit on hyvä asia, eikä sitä helvetin pyörää ole kaikkien pakko keksiä uudestaan siinä omassa sisäsiittoisessa piirissään.

Ja kyllä ne larppaajat niissä muissakin ryhmissä on ihan ihmisiä kans.

Mut X-CON, olit ihana, nyt on post-con-depression. Ensi vuonna uudestaan!

 

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

Eclipse Phase – ulkoasu ja luettavuus

Nyt kun olen pikkuhiljaa saanut tuon Eclipsen luettua, on aika antaa vähän palautetta siitä, miltä se näin päälleppäin (eli ilman ainoatakaan pelikertaa) vaikuttaa. Jos ette tunne sitä, niin käykää vilkaisemassa pelin kotisivut.

Eclipse Phasessa on siis vajaat viisisataa sivua täyttä asiaa. Luokittelisin kirjan high- ja hard-scifiksi (opin uusia termejä, kyllä!); yhdistelmä, joka on todella mielenkiintoinen ja sopii myös realistisuutta vaativille pelaajille. Mahdollisuudet peliasetelmiin ovat käytännössä rajattomat, sillä ihmismieli on Eclipsen maailmassa opittu lataamaan aivoista virtuaalimuotoon, joka mahdollistaa käytännössä kuolemattomuuden. Pandoran porttien kautta pelimaailma antaa mahdollisuudet mitä kummallismpiin maailmoihin – yhtäkään exoplaneettaa ei ole kirjassa valmiiksi kuvailtu, joten niiden kehittäminen on täysin pelinjohtajasta itsestään kiinni. Geenimanipulaatio kukoistaa, upliftit ja AI:t kulkevat transhumaanien mukana ja, kuten tavallista, maapallo on tuhoutunut ihmisten vastuuttoman käytöksen johdosta. Pelimaailma on synkkä ja erilaisten asetelmien kirjo on laaja.

Ensimmäinen asia, joka on pakko mainita, on se että koko Eclipse Phase- sarja on tehty creatice commons lisenssillä. Ihan mahtavaa! Varsinkin roolipelit, joiden koko idea on luoda tarinoita ja innostaa ihmiset tekemään, on todella hyvä olla creatice commons-lisenssin alla. Niille, jotka eivät tiedä, se siis tarkoittaa että:

”you are free to copy, share, and remix the text and artwork within these books and PDFs (with the exceptions noted below) under the following conditions:
1) You do so only for noncommercial purposes;
2) You attribute Posthuman Studios (see below);
3) You license any derivatives under the same license.”

Koko pelin nettisivut ovatkin sitten täynnä kaikenlaista fanien tekemää kivaa, kuten custom-hahmolappuja, kampanjoita ja lisäsääntöjä. Tämän lisäksi pelien tekijät ovat itsekkin olleet ahkeria, sillä erilaisia virallisia julkaisuja peliin liittyen löytyy lähemmäs parikymmentä.

Sitten kirja itsessään. Olen itse yleensä joko minimalismin tai vaihtoehtoisesti hyvin perinteisen kirjakuvituksen kannalla, joten Eclipsen värikäs, useilla erilaisilla tehosteilla koristeltu ulkoasu ei varsinaisesti miellytä minua. Se, mikä minua sen sijaan miellyttää, on sen järkevyys. Varsinkin kun vertaan sitä edelliseen lemmikkiini Heimoihin, joka monista hienouksistaan huolimatta on aivan järkyttävän huonosti jäsennelty ja äärimmäisen epäselvä, tuntuu Eclipse suorastaan taivaallisen hyvin taitetulta ja organisoidulta. Oikeasti. Sisällysluettelo ja aakkostettu hakemisto, värikoodatut lore/sääntö-osiot, sivujen reunassa kulkevat merkit siitä mitä osiota on milloinkin lukemassa, selkeät väliotsikot ja kaksi kirjanmerkkinauhaa. Pelkästään näiden asioiden ihmettely sai minut innostumaan niin, että melkein unohdin aloittaa lukea itse kirjaa :D Kirjassa on myös erillinen osio tärkeimmille salaisuuksille. Tämän osion alussa on teksti, joka varoittaa edessä olevan vain pelinjohtajien silmille tarkoitettua materiaalia. Eli pelaajat voivat periaatteessa halutessaan lukea koko muun kirjan spoilaantumatta mistään sellaisesta, mitä he eivät ehdottomasti saisi tietää. Cool! Kirjan voi ostaa joko kovakantisena kirjana tai ihan pdf:nä, tai vaihtoehtoisesti voi vain käyttää fanien tekemiä ilmaisversioita, jotka löytyvät myös virallisilta sivuilta täysin laillisesti.

Eclipse Phasen maailmasta en aio ruveta puhumaan sen enempää, jokainen lukekoon siitä itse. Sen verran sanottakoon, että pompin innostuksesta suurinpiirtein jokaisella sivulla, sillä kaikkea on mietitty todella tarkkaan ja syvällisesti. Osapuolia on useita ja niiden suhteet ovat monimutkaiset. Jokaisesta ihmiskunnan asutuskeskuksesta on kuvaukset erikseen. Ainoat tunnetut alienit, joita Eclipsen maailmassa tunnetaan, ovat Factorit: kemiallisilla viesteillä toisilleen kommunikoivat, äärimmäisen kehittyneet limakasat, joihin ihmiskunta on törmännyt hiljattain. Se, mikä tässä maailmassa on mukavaa, on sen järkevyys. Irtonaisia juonenpätkiä on, mutta ei niin paljon ettei niistä pysyisi kärryillä. Vertaan sitä jälleen Heimoihin, jonka miljoonan selittämättömän juonikuvion kanssa olin ihan hätää karsimässä. Ihan kiva, että pelinjohtajalle annetaan vapauksia loren suhteen, mutta Eclipsen tapa tehdä se oli vähän toimivampi. Suurista ja tärkeistä juonikokonaisuuksista annettiin muutama erilainen vaihtoehto, joista pj voi sitten valita mieleisensä.

Hahmonluonti on todella sääntöraskasta, ja se onkin ehkä ainoa asia joka tässä pelissä minua tällä hetkellä ahdistaa. Ensimmäisen koehahmon tekeminen oli täyttä tuskaa. Miksi ihmeessä skilleihin pitää olla käytettävissä 1000 pistettä? Mun matikkapääni ei kestänyt. Laskin on ehdoton oikeita hahmoja luodessa. Saatan myös tehdä custom- hahmolaput, sillä noissa alkuperäisissä on tosi vähän tilaa millekkään.  Kun joskus tulevaisuudessa saan sisäistettyä tuon systeemin niin täytyy varmaan ihan ekana jutella pelaajien kanssa siitä, että mitkä asiat heitä tässä maailmassa kiinnostavat. Mahdollisuuksia kun on niin paljon, etten edes ihan hahmota sitä.

Kaiken kaikkiaan Eclipse Phase vaikuttaa todella asialliselta, huolella tehdyltä ja ihan helvetin siistiltä peliltä. Ei ole mielestäni lainkaan ihme, että se on voittanut parhaan roolipelin tittelin Origins awardissa vuonna 2010, sekä pienempiä palkintoja mm. parhaasta kirjoittamisesta ja kansikuvituksesta.

Kirjan pdf versiota voi katsella täältä ja html versiota täältä.

 

Avainsanat: , , , , ,

Uutta verta pelipiireihin

Noin kuukausi sitten aloin leikittelemään idealla Lahden roolipelikerhosta. Meillä oli kiinnostuneiden kanssa kokous, mutta sen jälkeen homma meinasi tyssätä siihen: en saanut aikaiseksi varata meille pelipaikkaa enkä oikein mitään muutakaan. Mutta nyt homma lähti viimein käyntiin, kun pelasimme eilen ensimmäisen koepelin tällä aivan uudella porukalla.

Ideana oli siis lähinnä kokeilla, miten tämän porukan pelityylit sopisivat yhteen. Pelasimme siis Jaakon vetämän WoD-pakettipelin (joka jäi tosin vielä kesken) ja oli muuten aivan uskomattoman hauskaa! Sitä ei uskoisi, miten paljon freesi pelaajaporukka vaikuttaa pelin viihdyttävyyteen, mutta näin se vain on.

Normaalisti meidän peleissämme on lähes pelkästään eläytymispainotteisia pelaajia. Se on mukavaa, mutta nyt kun porukka koostui enemmänkin sääntöpelaajista, asioita oikeasti TAPAHTUI ja peli eteni tosi reippaaseen tahtiin tntumatta kuitenkaan kiirehdityltä. Oma eläytymiseni jäi välillä vähälle huomiolle, mutta peli oli niin mahtava, että en jaksanut murehtia sitä lainkaan. Oli myös mukava nähdä, kuinka eri tavalla hahmoja vo pelata. Tämä kokemus on antanut uutta perspektiiviä myös omaan pelaamiseeni.

Olen nimittäin jo pitkään ajatellut olevani aktiivinen ja hyvä pelaaja, enkä ole oikein tiennyt, miksi pelaaminen siitä huolimatta tuntuu monesti turhauttavan tylsältä ja hitaalta. Nyt älysin, että minähän olen oikeastaan aika hidas ja pohdiskelevainen pelaajana, kun pääsin vertaamaan itseäni uusiin pelaajiin. Myös oma eläytymispelaamiseni painottui aiempaan verrattuna todella paljon. Kaiken kaikkiaan sain tästä lyhyestä, täysin uudella porukalla pelatusta pelistä irti enemmän, kuin yhdestäkään pelaamastamme pelistä moneen, moneen kuukauteen. Ja se on aivan mahtavaa!

Toki oman osansa pelin miellyttävyyteen toi se, että Jaakko oli jaksanut miettiä asioita etukäteen todella huolellisesti, ja peli oli todella toimiva kokonaisuus. Myös hahmot olivat valmiita. Tämä sai meidät miettimään, pitäisikö tälläisiä valmispaketteja, ja ainakin valmiiksi tehtyjä hahmoja, harrastaa enemmänkin, kun ne todella tekevät pelistä kokonaisen kokemuksen.

Loppujen lopuksi roolipelikerhon tulevaisuus näyttää vähän huteralta. En itse ehkä kuitenkaan jaksa ruveta viikottaisiin, pakollisiin pelikertoihin ja kaikkeen siihen vastuuseen jota kerhon vetämine vaatii. Sen sijaan olen kuitenkin innostunut siitä ajatuksesta, että kasaisimme facebookin avulla kaikki Lahtelaiset roolipelaamisesta innostuneet ihmiset yhteen ryhmään, jonka kautta uusia pelikavereita voisi hakea ja omista peleistä ilmoittaa.

Mutta tästä lisää sitten kun asia selviää. Perjantaina jatkuu mun Heimot-kampanja, siitäkin lisää myöhemmin.

Avainsanat: , , , , , , ,

Roolipelikerho Lahteen

Noniin.

Mulla on nyt jonkinlainen aktivistikausi varmaan käynnissä, sillä olen nyt alkanut järjestelemään Roolipelikerhon tapaamisia Lahteen. Tällä hetkellä on käynnissa vaihe 1, vastuuhenkilöiden rekryäminen ja toiminnan suunnittelu, ja mä oon ihan täpinöissäni :3

Tarkoitus olisi siis varata tilat esimerkiksi jostain Lahden nuokusta ja järjestää muutaman tunnin (?) mittaisia tapaamisia vaikkapa kerran kahdessa viikossa. Ohjelmaksi olen suunnitellut mm seuraavaa:

-Pintapuolista eri roolipeleihin tutustumista (WoD, Mouse Guard, D&D, Heimot…mitä muuta?)

-Roolipelaamista, ofc

-Pelinjohtaja/hahmonluonti/tarinankerronta/tunnelman luomis-pajoja?

-Erilaisia kortti- ja lautapelejä, jotka ovat roolipelaajille tuttuja (bang!, small world, diplomacy, carcassone, rune wars tms)

-minilarppeja

Kunhan nyt saan kartoitettua kiinnistuneiden määrää, niin pidän kokouksen jossa päätetään kerhon ohjelmarunko, hankitaan tilat ja jaetaan vastuu. Sen jälkeen se olisi vaan ruvettava toimimaan.

Jos jollakulla on kokemusta tällaisesta toiminnasta, niin otan mielelläni vastaan erilaisia vinkkejä, ohjeita ja vaikka valmispelejä aloittelijoille. Tai jos joku asuu Lahdessa, ja on kiinnostunut tulemaan mukaan, niin ota muhun yhteyttä (yhteystiedot löytyy tuolta minä-osiosta). Myös ulkopaikkakuntalaisia roolipeliskenen kuuluisuuksia olisi hauska saada esimerkiksi vieraileviksi pelinjohtajiksi tms.

Tehdään roolipelaamisesta siistiä ja tunnettua!

Avainsanat: , , , , , ,

Pelikulttuurin yhteisöllisyydestä (ja sen puutteesta)

Oman kokemukseni mukaan Suomalainen roolipeli- ja larpkulttuurit ovat hyvin kuppikuntautuneita. Ihmiset pelaavat aina samoissa porukoissa. Peleistä ilmoitetaan aina samoille porukoille. Ja mikä pahinta, jos joku kysyy larppaajalta tämän harrastuksista, hän vaikenee tai valehtelee: ”no mä tykkään tarinoista ja silleen….”

Aloitettakoon jämähtäneillä pelipiireillä. Aikoinaan larp.fi:n larppikalenteri oli vielä järkevä tapa ilmoittaa omista peleistään netissä. Nykyään sitä ei käytä kukaan. Roolipeleille tuskin edes on mitään vastaavaa Suomen kattavaa listausta (tai jos on, olen onnistunut ohittamaan sen). Niillekkin löytyy toki pieniä yhteisöjä, mutta ne eivät poista sisäsiittoisuus-ongelmaa. Toki on olemassa Ropecon, jonka aikana ihmiset pääsevät kokeilemaan uusien ihmisten kanssa pelaamista, mutta siihenpä se usein jää. Ei siis ihmekkään, että roolipelaajat saavat kummallisen kaappinörtin maineen: sellaisia me nimittäin vähän olemme.

Minusta olisi hienoa saada aktiivisia roolipeliyhdistyksiä toimimaan ympri Suomea. Eikä sillä tavalla aktiivisia, että ”joo kyllä me pelataan joka kuukausi”, vaan oikeasti aktiivisia skenen kehittäjiä, jotka pyrkisivät levittämään tätä oikeasti todella hienoa harrastusta, kokoamaan ihmisiä yhteen ja vähentämään ennakkoluuloja larppaajia ja roolipelaajia kohtaan. Moni etenkin harrastelijoiden perustama yhdistys kaatuu epäaktiivisuuteen ja haluttomuuteen olla esillä. Harrastusta mainostetaan vain niille ihmisille, jotka siihen ovat jo tutustuneet. Uusien harrastajien saaminen mukaan on liian hankalaa, että kukaan jaksaisi panostaa siihen. Ei sinänsä mikään ihme, sillä onhan kaikilla toki muutakin tekemistä kuin höyrytä omasta yhdistyksestään, mutta jos larppaaminen ja roolipelaaminen halutaan joskus saada hyväksyttäviksi harrastuksiksi, on asian eteen tehtävä töitä! Tulevana nuoriso-ohjaajana toivon saavani mukaan mahdollisimman monia.

Meidän pitäisi myös lopettaa harrastuksemme häpeily ja sen piilottelu. Moni on kokenut kiusausta harrastuksistaan yläaste- ja lukioiässä, ja pelkää ehkä sen takia tulla ulos nörttikaapistaan myös aikuisena. Se pelko pitää selättää! Olen itse opiskellut Lahden Ammattikorkeakoulussa ja Koulutuskeskus Salpauksessa (amis), ja molemmissa olen julistanut heti alkuun olevani larppaaja. Voisi kuvitella, että minut lokeroitaisiin hullujen ja kummallisten koululaisten joukkoon, ja että ainoat ystäväni olisivat muita nörttejä. Mutta ei! Aikuiset ihmiset osaavat suhtautua harrastuksiin hyvin aikuisesti. Moni on tullut ihan oikeasti kiinnostuneena kyselemään, että miten larppaus eroaa siitä Pasilan sketsistä ja mitä eroa on roolipelaamisella, boffauksella ja cossaamisella. Näihin kysymyksiin ei saa suuttua. Sen jälkeen, kun olen selvittänyt faktat muutamaan kertaan, ovat ihmiset täysin okei kiinnostuksen kohteideni kanssa. En ole kertaakaan kokenut olevani syrjitty sen takia, että harrastaisin vääriä asioita. Tottakai siitä heitetään joskus vitsiä, ihan niinkuin kaikista muistakin harrastuksista. Stereotypioita on kaikista ihmisluokista: urheilijat on tyhmiä, taiteilijat on juoppoja, insinöörit on tiukkapipoja ja kaikilla luonnonuskovaisilla on perinnepuku ja valkoinen parta. Se, mitä tämä harrastus siis selvitäkseen ja levitäkseen todella vaatii, on se että me nörtit alamme kasvattaa itsellemme pallit ja tulemme ulos kaapeistamme. Joo, ihmiset saattavat hämmästellä sitä vähän aikaa, mutta ei hätää. Me emme ole niin mielenkiintoisia, että kukaan jaksaisi ihmetellä kovin pitkään.

Mielipiteeni saattaa kuulostaa julmalta, joten toivottavasti kukaan ei siitä nyt ihan hirveästi loukaantunut. Se on kuitenkin totuus, että jos kaikki larppaajat häpeävät itseään ja toisiaan, ei kukaan tule koskaan kunnioittamaan sitä lajia oikeana harrastuksena. Näihin piireihin eksyvät usein ne ihmiset, jotka ovat jo valmiiksi vähän ujoja, kiusattuja ja kokevat itsensä erilaisiksi. Itsesäälissä kieriminen ei kuitenkaan auta asiaa, anteeksi nyt vaan.

 

Tämä oli turhautumiskirjoitus, myönnän sen. Mutta jos joku otti tästä nokkiinsa, niin silloin hän todennäköisesti kuuluu siihen joukkoon jota kritisoin.

Avainsanat: , , , ,

Jumissa.

Heimot-ropen jatkoa olisi tiedossa varmaan parin viikon sisään ja mä en tiedä mitä teen sen kanssa.

Ehkä olen vähän turhankin kriittinen, mutta tällä hetkellä päällimmäinen fiilikseni on se, että viime pelikerta meni aivan penkin alle (vaikka se ei ole totta) enkä enää ikinä voi saada pelistä sellaista kuin olisin halunnut. Myönnän, että stressaamiseni on hieman liioiteltua, mutta pääni lyö silti aivan tyhjää. Ja kun minä stressaan jostain, niin stressaan siitä sitten niin saatanasti että se on jo vähän naurettavaa.

Onneksi poikaystäväni Jaakko lupautui kuitenkin auttamaan minua, ja miettimään miten tilanne voisi seuraavalla pelikerralla edetä. Mulla on paljon materiaalia pelaajien toiveista konventiokyselyn ansiosta ja myös tilanne, johon rope jäi, on hyvin avoin ja mahdollisuuksia täynnä. Yritän nyt sysätä sivuun tämän valtaisan alemmuuskompleksi-fiiliksen ja rakentaa pelille jatkoa. Saattaa kuitenkin olla, ettei tämä peli välttämättä jatku kampanjaksi asti, jos tympääntymiseni siihen jatkuu vielä seuraavan pelikerran jälkeen.

Tämän asian pohtiminen on kuitenkin saanut minut tajuamaan, mitkä minun suurimmat ongelmani pelinjohtajana ovat. Ensinnäkin, haluan olla täydellinen heti. En kestä sitä, että pitkän suunnittelun ja miettimisen jälkeen asiat eivät menekkään niinkuin olisin halunnut, ja että en osannut luoda pelin tunnelmasta ja fiiliksestä oikenlaista. Tämä niinsanottu epäonnistuminen taas saa minut turhautumaan ja kyllästymään.Toinen ongelmani on se, että olen liian ujo. Ajattelen automaattisesti kaikkien ideoideni olevan huonoja ja käytettyjä: improvisointi on todella hankalaa, kun yrittää kokoajan ensinnäkin miellyttää kaikkia ja toiseksi ylittää itsensä (eli esimerkiksi tehdä jokaisesta paikasta, hahmosta ja tilanteesta täydellisen ja persoonallisen). Tiedän, että jotkut pelaajistani ovat tarkkoja realistisuudesta, joten yritän jatkuvasti miettiä pääni puhki, kuinka vaikuttaisin fiksummalta ja sivistyneemmältä kuin oikeasti olen.

Nyt kuitenkin tiedostan olevani hiukan turhan perfektionisti ja paranoid tämän pelin suhteen, joten ensi pelikerta sujuu ehkä jo paremmin. Nyt kun vielä saisin hiottua ensi pelikerralle jotain juonentynkää Jaakon kanssa, niin hyvä tästä tulee!

Avainsanat: , , , , ,

Uutta kokeilemaan

Nyt kun olen päässyt taas kunnolla roolipelaamisen makuun, haluaisin kovasti kokeilla kaikkea. Aloitin juuri opintoni NuVa-linjalla Salpauksessa, ja tutustuin heti muutamaan potentiaaliseen pelikaveriin. Haluaisin myös kokeilla jotain roolipeli-iltojen kaltaista jossain vaiheessa, kunhan kokemusta on ensin ehtinyt kertyä vähän enemmän. Kaikista eniten haluaisin kuitenkin vain kokeilla erilaisia pelejä, erilaisia pelityylejä, tunnelmia, hahmoja, tilanteita ja tapahtumia, koska meidän porukoiden pelityyli ja tarinat on aina tosi samankaltaisia. Heimot on aivan mahtava kirja – se vain on todella pitkälle juuri sitä, mitä me ollaan aina ennenkin pelattu.

Aion siis kerätä listaa peli-ideoista, joita haluan vielä vetää tai pelata. Osa on hyvin kesken, osa vähän pidemmälle mietittyjä. Osa perustuu systeemiin ja osa ideaan. Ehdotuksia ja jalotus-ideoita otetaan vastaan.

1.Psykoterapia (http://www.1km1kt.net/rpg/psykhotherapy-the-dark-mind)

Psykoterapia on Antti Laxin kirjoittama lyhyt kauhuroolipeli, jossa pelataan mielisairaalan asukeilla. Erikoista tässä pelissä on se, että tämän sairaalan hoitoihin kuuluu ns. ”Dark Mind”-menetelmä, jossa potilaat menevät vuorotellen vierailemaan toistensa alitajunnassa. Psykoterapiassa pää-pelinjohtajan lisäksi peliä ohjailee aina myös se pelaaja, jonka hahmon pään sisään dark mindissa mennään. Tästä olisi varmaankin tulossa noin kymmenen kerran kampanja, johon tarvittaisiin neljä tai viisi taitavaa ja asiaan tarpeeksi vakavasti suhtautuvaa pelaajaa, joilla on tarpeeksi mielikuvitusta ja intoa myös johtaa peliä omalta osaltaan.

2. Old World of Darkness (vampire)

Mun tähän asti ehdoton lempikampanja on ollut WoD-peli, jossa me pelataan nuoria suomalaisia, jotka pelin alussa muuttuvat erinäisissä tilanteissa vampyyreiksi. Kliseistä? Ehkä tavallaan. Asian helpottamiseksi voin kertoa, että puolet meidän vampyyreistä on karkeita gangreleita ja esimerkiksi oma hahmoni on rasittava amis-teinijätkä, joka muutettiin vampyyriksi kännäysreissulla, ja vieläpä erään puumamaisen ruotsinmaikan toimesta. Koko sa maailma on niin ihastuttavan, tragikoomisen synkkä ja kurja, ettei sitä voi olla rakastamatta.

Anyway, haluaisin siis vetää vampirea jossain vaiheessa. Todennäköisesti jonkinlaisia lyhyitä pelejä, mutta koska oon pelaajana niin monessa kampanjassa, en haluaisi lukea sääntökirjoja koska en tykkää metapelillisistä spoilereista.

3. Naiset maailmansodissa

Kuten monen näistä muistakin ajatuksista, tämäkin lähti luettuani jotain toista roolipeliblogia. Haluaisin siis pelata peliä, joka alkaisi tilanteesta, jossa nuori nainen asuu kotonaan maaseudulla perheensä kanssa ja kaikki on okei. Sitten kuitenkin koittaa sota, ja tytön on lähdettävä auttamaan maatansa, jätettävä jo vanhat vanhempansa ja nuoremmat sisaruksensa ja kohdattava sodan kauhut. Tämä olisi varmaankin 2 tai max 3 pelaajan yhden kerran pidempi rykäisy.

4. High fantasy

En ole koskaan päässyt oikein kunnolla pelaamaan korkealentoista fantasiaa, sellaista jossa on keijuja ja haltijoita ja örkkejä ja jossa taistelut käydään miekoin, tulipalloin ja loitsukääröin. Niinpä haluaisin kokeilla sitä joskus ihan kunnolla (mutta ei kuitenkaan liian sääntöraskaasti, LoTR oli vähän liian rankkaa mulle :D)

5. Mouse Guard

Tarviiks tästä enempää sanoakkaan. Kirja löytyis, se pitäs vaan lukee ja alottaa pelaamaan. Sarjiksia oon jo lukenut taustatyöksi.

6. Jotain överiä

Jumalia. Henkiä. Kummituksia. Mitä vaan, kunhan se olis tosi överiä ja erilaista. Tää vois olla hyvä tilaisuus kokeilla erilaisia pelimekaniikkoja, kuten useampaa pelinjohtajaa.

7. A Dirty World
Löysin tän kyseisen roolipelikirjan kun selailin muutaman pelikaupan sivuja, ja vaikutti tosi mielenkiintoiselta. Ehkäpä ostan sen joskus kun olen rahakkaampi.

Mutta joo, heimoilla jatketaan nyt aluks ja sit mennään näihin kunhan ehditään.

Avainsanat: , , ,

Heimot: ensimmäinen pelikerta

Ensimmäinen pelisessio on nyt takana. Ihan hyvin meni vaikka ongelmiltkaan ei säästytty; sairastuin viimein mun Sotahuuto-flunssaan, joka teki pelinjohtamisesta vähän vaikeaa. Tässä kuitenkin lyhyt raportti siitä, mikä onnistui ja mikä ei.

Ensin aloitettiin tietenkin viimeistelemällä hahmot, jotka oli luotu aikaisemmalla kerralla. Hiomista oli lähinnä varusteissa, hahmojen välisissä suhteissa ja lähimenneisyyden määrittelemisessä. Samalla myös syötiin ja täyteltiin konventiokyselyitä.

Seuraavana käytiin läpi pelijärjestelmä ja perussäännöt, sillä ne eivät olleet tuttuja muille kuin minulle ja yhdelle pelaajista (joita oli siis viisi.) Kerroin siis ihan perusasioita, kuten mitä noppaa heitetään  ja mitkä asiat vaikuttavat heitoissa onnistumiseen sekä taistelutilanteiden kulun ja aloitushetki-systeemin. Tämän jälkeen pelaajilla oli vielä joitain kysymyksiä hahmoista, maailmasta ja säännöistä, joiden jälkeen oltiin lopulta valmiit aloittamaan.

Peli alkoi siitä, että hahmot olivat juuri palanneet edelliseltä salakuljetuskeikaltaan Verkoston erääseen tukikohtaan, Nexukseen. Alku oli vähän hidasta, mutta sitten hahmojen seuraan saapuu heidän tuttavansa Ruhik, NPC-reeki, joka kertoo että hänellä on heille uusi tehtävä. Hänen vakiomiehistönsä jäsen Fadwa, 40 vuotias nainen, on joku aika sitten lähtenyt soolotehtävälle Asuurien valtapiirille, eikä hänestä ole kuulunut mitään. Oletus on, että hän on joutunut jonkinlaisiin ongelmiin. Hahmot lupautuvat mukaan sopivaa maksua vastaan, ja matka kohti Shalania alkaa. Ruhikin koneella voi hypätä kuitenkin vain noin 10 parsekkia, joten matka kuljetaan Sekrinin kautta Reeki-dynastioiden lävitse.

-Ongelmia tässä vaiheessa peliä: Kuten sanoin, olen huono improvisoimaan. Sen sijaan, että olisin suunnitellut tarkan aloituksen, olin keskittynyt pelin kokonaisjuoneen selvästi ihan liikaa. Minulla oli alussa vaikeuksia saada peli pyörimään, ja esimerkiksi se, että pelaajat olivat juuri tulleet edelliseltä tehtävältään, oli täysin improvisoitua. Kaikilla hahmoilla oli alunperin myös tarkoitus olla jokin henkilökohtainen suhde Fawdaan, jotta heillä olisi rahan lisäksi toinenkin syy lähteä hänen peräänsä, mutta tämä jäi kirjoittamatta. Pieniä juttuja joista selvittiin kyllä, mutta jotka aiheuttu pientä paniikkia ja sähellystä pelin alkuun. Toinen juttu olivat pitkät siirtymät avaruudessa. Hahmot siirtyivät epävakaiden siirtopisteiden välillä, jolloin matkustusaikaa avaruudessa oli vain muutamia päiviä kohteiden välillä, mutta ne hetket olivat silti ehkä hieman tylsiä heti pelin alkuun.

Hahmot pääsivät kuitenkin turvallisesti Sekriniin, jossa vastassa oli maan louhintaan keskittynyt siirtokunta. Planeetan pinnalle ei kuitenkaan menty, sillä siellä toimivat vain työläiset. Sen sijaan alus telakoitui planeetan kiertoradalla pyörineeseen pieneen avaruusasemaan, jossa hahmot kohtasivat lisää reekejä. Pysähtymisen pääasiallinen tarkoitus oli tankata lisää amatiumia ja luoda mahdollisesti suhteita reekeihin päin. Tämä onnistui hyvien neuvottelutaitojen avulla.

-Ongelmia tässä vaiheessa peliä: Olisin tietty voinut älytä etukäteen, että kone pitää tankata :D ja suunnitella sen reekien paikan siinä samalla. Jouduin pitämään pidemmän tauon tässä vaiheessa, kun tarkkaa suunnitelmaa ei ollutkaan. Hupsis. Ilmeisesti sitä ei kuitenkaan sen pahemmin huomattu. Mietin myös, annoinko hahmojen päästä liian helpolla neuvotteluissa, kun mitään ongelmia ei tullutkaan.

No joo. Matkaa jatkettiin eteenpäin tankki täynnä. Seuraavakin siirto onnistui ongelmitta (ehkä turhankin?) ja päästiin Shalaniin. Tämän paikan olin jo suunniteelut valmiiksi, joten alku sujui ihan hyvin. Pientä sekaannusta aiheutui, kun osa pelaajista ei ymmärtänytkään näkemystäni paikan pohjapiirrustuksesta (oltiin myös aika levottomia, joten en aina saanut heti puheenvuoroa enkä flunssaisena jaksanut natsittaa) mutta tämäkin tilanne selvisi kartan ja selkeän kertauksen avulla.

Seuraavana hahmot esittivät paljon kysymyksiä Fadwasta, asuureista, heidän kulttuuristaan, paikan tunnelmasta, paikoista, tietokannoissa olevista tiedoista  ja Verkoston olemassa olevista kontakteista täällä. Siinä vaiheessa olin niin väsynyt ja kipeä, että pistin pelin poikki kesken lauseen puoleksi tunniksi, jotta sain vedettyä buranaa ja nenäsumutetta, ja sain vielä hieronnankin ajatusten selkeyttämiseksi. Se oli hyvä päätös vaikka tunnelma ehkä vähän katkesikin, koska sen jälkeen ajatukset taas juoksi ja sain fiiliksen taas nousemaan. NPC:t oli jälleen mielenkiintoisia ja pelinjohtaminen hauskaa.

Nyt hahmot on kiertäneet Shalanissa etsimässä johtolankoja, ja ovat niitä myös saaneet. Peli loppui siihen, että hahmot seisoivat paikallisen mafian omistaman yökerhon edessä, ja miettivät että mitäköhän seuraavaksi.

-Palautetta pelaajilta ja muuta analyysia: Kaiken kaikkiaan sain hyvää palautetta, kaikki totesivat että hyvin meni ja mielenkiintoiselta vaikuttaa. Erityisesti tuli kiitosta etukäteen mietitystä soittolistasta joka loi hyvin tunnelmaa ja tietokoneelle kerätyistä tunnelmakuvista, joiden avulla kuvailin pelaajille NPC:den ulkonäköä ja kaupunkien tunnelmaa. Improvisaatiossa minulla taas on parantamisen varaa, samoin juonellisesti tärkeiden ja epäolennaisten hahmojen selkeässä erossa (erot saisivat olla vähemmän näkyviä). Minun pitää myös miettiä, pitäisikö hahmoille annettuja tehtäviä vaikeuttaa, kun kaikki tuntuu nyt niin helpolta (samoin mulle kävi siinä Enocissa – kaikki vaikeudet oli liian helppoja). Tunnelman luomiseen pitänee myös perehtyä, ja ensi kerralla olen toivottavasti terve, jotta saan pidettyä pelaajat keskittyneinä.

Ihan hyvin siis kuitenkin meni ja olen tyytyväinen. Jossain vaiheessa luen vielä läpi nuo konventiokyselyt, ja raportoin tuloksista tänne. Seuraavasta pelikerrasta on ihan positiivinen fiilis, sillä nyt minulla on jo kokemusta siitä, missä olen hyvä ja missä en, ja sen lisäksi mulla on noiden kyselyiden tuoma taustamateriaali omien ideoiden tukena.  Jeejee!

 

Avainsanat: , , , ,

Pelinjohtamisen alkeita

Huomenna alkaa Heimot-kampanjan pelaaminen. Oman kampanjan suunnittelu on ollut minulle aivan uusi asia, joten muita aloittelevia pelinjohtajia auttaakseni ajattelin koota oman ”to-do”-listani asioiden hoitamisesta.

Säännöt ja maailma
Ensimmäisenä tulee tietysti valita, mitä sääntökirjaa pelissä aikoo käyttää (jos aikoo ollenkaan) ja millaiseen miljööseen tapahtumat tulevat sijoittumaan. Itse valitsin kirjakseni Heimot ja tämä päätös määrittää tulevan pelin säännöt, maailman ja historian. Kirja kannattaa lukea läpi monta kertaa, ensin yksi kokonaisuus kerrallaan ja lopulta kannesta kanteen.

Suunnittelu

Sääntökirjaa lukiessa kannattaa tehdä muistiinpanoja mielenkiintoisista juonikuvioista, roduista, erikoisista säännöistä ja kaikesta muustakin itselleen tärkeästä. Moni kirja jättää myös paljon suuria kysymyksiä auki – esimerkiksi Heimoja lukiessani mietin jatkuvasti, keitä ovat Edeltäjät, mistä sirkat tulevat ja mikä tämän huhutun ”messiaan” rooli voisi olla. Näistä kaikista kannattaa tehdä muistiinpanoja, koska kirjan selaaminen jokaisen yksityiskohdan perässä on todella hidasta. Toisekseen, kannattaa oikeasti tehdä yksi koehahmo jos hahmonluontisäännöt on itselle tuntemattomat. Ja kokeilla vaikka taisteluakin ihan vaan kuivaharjoitteluna, jotta kaikki sujuisi mukavasti sitten tositilanteessa. Tein valmiiksi myös erilaisia taustamateriaaleja siltä varalta, että mielikuvitukseni menisi jumiin peliä vetäessäni: minulla on nyt valmis lista, josta voin tarvittaessa poimia NPC-hahmoja, karttoja ja muuta oleellista. Olen myös suunnitellut etukäteen erilaisia paikkoja, joihin pelaajat voisivat päätyä. Nämä kaikki paikat (ja kaikki pelin NPC:t) ovat kuitenkin sellaisia, että ne voi tarvittaessa siirtää eri paikkoihin, koska pelaajat eivät kuitenkaan tule päätymään sinne minne haluaisin heidän menevän. Näin tarinan kuljettaminen ei kärsi, eivätkä pelaajat kuitenkaan koskaan tule tietämään, että sen baarimikon, jonka he tapasivat Asuurien valtakunnassa, oli alunperin tarkoitus olla Gemitekki.

Pelin päämäärä
Pelin päämäärä oli asia, jota tulin ajatelleeksi vasta luettuani Mythopoeiassa olleen artikkelin asiasta
Määrittelin siis pelilleni tavoitteen. Mitä halusin pelaajille tarjota? Listasin asiat ihan vaan ranskalaisilla viivoilla omiin muistiinpanoihini. Sitten mietin, kuinka näihin tavoitteisiin voisi päästä ja minkälaiset hahmot näihin tavoitteisiin voisivat sopia. Heimoissa on esimerkiksi paljon hienoja muukalaisrotuja, joita halusin pelaajien kohtaavan – niinpä laitoin varmuuden vuoksi yhden sellaisen edustajan tunnetuksi NPC:ksi. Ilmoitin myös kaikille pelaajille, että peli ei tulisi keskittymään taisteluun, koska tappelukohtaukset ovat mielestäni suuremmissa määrin hyvin tylsiä. Näin pelaajat osasivat ja uskalsivat tehdä hahmoja, joiden pääpaino ei ollut fyysisissä ja taistelullisissa ominaisuuksissa. Kielsin myös ryhmän väliset suuret ristiriidat, sillä tarkoituksena on pelata nimenomaan moninpeliä, eikä viittä erillistä yksinpeliä.

Oheismateriaali
Kun minulla on nyt valmiina selkeä ja mukautumiskykyinen suunnitelma, voin keskittyä kaikkeen muuhun. Hahmolaput on tulostettu ja täytetty ja hahmoille on oma kartta johon tehdä merkintöjä. Youtubeen kasasin kuuden tunnin mittaisen soittolistan, jonka voin laittaa taustalle pyörimään pelin ajaksi. Lisäksi minulla on pari erillistä soittolistaa erilaisiin tunnelmiin ja tapahtumiin. Huomenna laitan sitten vaan kynttilöitä palamaan, suitsukkeet tulille, sipsiä kulhoon ja peli voi alkaa :3

Nyt vain odotellaan huomista ja kasaillaan lisää perhosia vatsaan! Wish me luck.

Heimoihin voi tutustua tarkemmin Ironspinen omilla sivuilla.

Avainsanat: , , , ,